Kuuleeko valtio?

Haloo? Haloo, kuuleeko valtio?

Täällä huutelee huolestunut kansalainen Helle.

Suomen valtiolla ei tällä hetkellä mene oikein putkeen. Punaiset langat ovat kadoksissa, maalaisjärki on hukassa ja moraalia ei koskaan ole oikein ollutkaan.

On Finnair, joka lentää kriisistä ja katastrofista toiseen samalla kun hyvät siskot ja veljet jakavat rahaa toisilleen. Pisteeksi iin päälle tuli valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala, joka pani likimain koko Finnairin hallituksen uusiksi – ja se on ainoa järkevä ratkaisu koko jupakassa, toistaiseksi.

On puolustusministeri Stefan Wallin, jonka selkein poliittinen maneeri on kiusallinen: ministerin sanomisista ei saa mitään selvää, ja kun sanomisia ja toimia ryhdytään kaivelemaan ja tarkastelemaan selviää, että ei tarkoittaa kyllä ja kyllä on yhtä kuin ei. Tai sitten ei tarkoita. Pelastiko hän Dragsvikin varuskunnan vai ei? Se ei koskaan ehkä selviä. Typerintä koko liemessä on se, että Wallin on itse keittänyt sen. Nyt äkkiä ylös kattilasta, puku menee pilalle!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kun päättäjät rellestävät ja viettävät moraalitonta elämää, ovat virkamiehetkin eksyksissä. Kirjailija Jussi K. Niemelää on uhkailtu. Sellaista ei kenenkään pidä sietää, eikä Jussi sietänytkään vaan teki ainoan oikean ratkaisun (valtiolle ja päättäjille pieni vinkki: lain lisäksi on olemassa tietty moraalikoodisto. Niitä seuraamalla löytyvät ne kadonneet punaiset langat…) ja jätti poliisille rikosilmoituksen asiasta. Se on järkevä ja oikea reaktio. Kummallista, tai no – onko tuo niin kummallistakaan, on se ettei valtion edustaja, eli tässä tapauksessa poliisi, kykene samaan: ”Alatyylistä kielenkäyttöä on ollut puolin ja toisin, arvioi Myöhänen”, joka on rikosylikonstaapeli Helsingin poliisista. ”Poliisi tutkii tekoja kunnianloukkauksina ja laittomina uhkauksina” kirjoittaa Iltasanomat.

Näin. Tuntuu, että suomalaisessa yhteiskunnassa jaetaan aina Salomon tuomioita kun asiaan vähänkään liittyy politiikkaa; vielä kun soppaan lisätään kansanedustajia tai ministereitä, kääntyvät kaikki arvot yhtäkkiä päälaelleen: ministerit voivat puhua mitä sattuu eivätkä he koskaan voi jäädä kiinni valheesta; kansanedustajat voivat kirjoittaa likimain mitä haluavat, vihapuheesta lain koura ei heitä rankaise – sen sijaan nostetaan sormi pystyyn ja sanotaan ”soosoo, noin ei saa tehdä”, jonka jälkeen asia lakaistaan maton alle ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suomalaisen politiikan sisällä elää kaikkein tökeröin hyssyttelykulttuuri jota kuunaan on nähty. Ja sitä yhteiskunta elimineen suojelee.

Rikosylikonstaapeli Myöhänen ei poliisimaiseen tapaan halua ottaa kantaa juuri mitenkään mihinkään, paitsi siihen että rivien välistä hän ihmettelee kuinka Jussi K. Niemelästä ei ole vielä tehty rikosilmoitusta vaikka ”hän on kirjoittanut kärkevästi vastustajistaan”.

Kärkevästi vastustajistaan?

Erittäin kärkevästi ihmettelen, miksi vihapuhe hyvin harvoin johtaa oikeustoimiin, miksei rikosylikonstaapeli viitsi tai osaa tehdä eroa selvien asioiden välille: toinen on tappuhkaus ja toinen korkeintaan ”alatyylistä kirjoittelua” tai ”kärkevää kirjoittelua”, tuskin kumpaakaan noista. Erittäin kärkevästi ihmettelen, mihin tämä yhteiskunta sitten menee, kun se on karannut kokonaan käsistä? Kun poliisikaan ei enää erota oikeaa ja väärää?

Kärkevästä kirjoituksesta ei pidäkään tehdä rikosilmoitusta. Tappouhkauksesta pitää. Kärkevästä kirjoituksesta ei pidä tuomita saati antaa tuomiota, tappouhkauksesta pitää ja mielellään vankilatuomio. Siinähän uhataan ihmishenkeä.

Haloo, kuuleeko valtio? Sananvapaus on nyt käsitteenäkin hukassa. Kuinka valtio ja sitä edustavat Ihmiset voivat olla näin hukassa?

Jussi, teit hyvän työn. Vaikka valtiolla on halukkuutta antaa vihapuheelle oikeus tulla kuuluviin, on meillä lain, moraalin, oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, inhimillisyyden ja terveemmän ja paremman yhteiskunnan nimissä vielä suurempi halu ja suurempi oikeus työntää se pois. Ministeri Hautalaakin voi kiittää oikeanlaisesta reaktiosta.

Haloo, valtio. Näin vihamielisessä hyvinvointiyhteiskunnassa minä en voi hyvin.