Avainsana: runous
-
Allitteraatio, assonanssi, sisä- ja loppusointu
Arto Melleri: Kuningatar Hysteria. Otava 1993, 61 sivua. Kansi: Jaakko Ollikainen. ”Ajatus, rytmi ja melodia.” Näin Arto Melleri kiteytti poetiikkansa Tahvo Hirvosen mainiossa Melleristä kertovassa dokumenttielokuvassa Yksinäisen tähden harhailija (2003). Se on minunkin poetiikkani ohjenuora – kenties jokaisen runoilijan, mutta Mellerin runoudessa myös hyvin leimallisesti esillä. Mellerin runot ”laulavat”, mistä hänen tuotantonsa loppupuoleen sijoittuva Kuningatar […]
-
Inspiraatio, flow ja muita hämäriä asioita
Kirjoittamiseen liittyy monia käsitteitä, joiden tarkoitus on enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Niitä on vaikea sanoin avata. Ehkä siitä syystä ne jäävätkin monen, varsinkin aloittelevan, kirjoittajan tavoittamattomiin. Sittenkin niitä tavoitellaan. Harrastajarunoilija odottaa inspiraatiota saadakseen päähänsä jonkin runon aiheen. Prosaisti tavoittelee flowta, jotta liuskoja syntyisi jouhevammin. Kriitikko, opettaja tai kokeneempi kirjoittaja voi puhua omasta äänestä, mainita […]
-
Haaveista totta
Eilen, keskiviikkona 15.6.2022, toteutin yhden haaveistani, kun sain julkaistuksi ensimmäiset runoni Yhdysvalloissa, tarkemmin sanoen EuropeNow-julkaisussa. EuropeNow on Columbia Universityn omistama julkaisu, jonka tarkoitus kai on toimia jonkinlaisena eurooppalaisena ikkunana amerikkalaisille. Kysymys on laatulehdestä; siinä on julkaissut useita eurooppalaisia, palkittuja runoilijoita. Columbia University kuuluu ns. Ivy League -yliopistoihin. Upeista käännöksistä vastasi runoilija ja kääntäjä Niina Pollari. […]
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 11: Kreikka
Kostas Kariotakis: Ihmisten ja asioiden kipu. Nihil Interit 1996, 73 sivua. Suomentanut Reija Tanninen. Ulkoasu Saku Heinänen, kannen veistos Markus Kåhre. Olen kirjallisella maailmanympärimatkallani saapunut järjestyksessään yhdenteentoista valtioon, suueren suosikkiini Kreikkaan, jossa olen oikeastikin reissannut – kahdeksan kertaa, jos en aivan väärin muista. Kostas Kariotakis syntyi Peloponnesoksella 1896 ja kuoli oman käden kautta Prevezassa vuonna […]
-
Klassikon jäljillä, osa 5: Rantatiellä
Risto Rasa: Rantatiellä. Otava 1980, 79 sivua. Päällys: Marjatta Saastamoinen. Jatketaanpa vaihteeksi Klassikon jäljillä -sarjaa, jossa olen tähän mennessä kirjoittanut Idän pikajunan arvoituksesta, Helmestä, Shakaalista ja Uhrilampaista. Viidenneksi teokseksi valikoitui suomalaisen klassikkorunoilija Risto Rasan vuonna 1980 ilmestynyt runokokoelma Rantatiellä. Rantatiellä on Rasan tuoreempaa tuotantoa; sen jälkeen on ilmestynyt vain pari tuotantoa kokoavaa teosta sekä Taivasalla […]
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 5: Skotlanti
Carol Ann Duffy: Love Poems. Picador 2010, 55 sivua. Siirryin walesilaisen Dylan Thomasin raskaahkon runouden ääreltä skotlantilaisen Carol Ann Duffyn Love Poemsin pariin. Duffyn runot ovat kaltaisilleni ei-natiiveille palkitsevia, sillä hänen kielensä on helpohkoa, runoihin pääsee helposti kiinni. Luin siis englanniksi. Love Poems on runokokoelma, tarkemmin sanottuna valikoima runokokoelmista. Kirjaan on kerätty Duffyn rakkausaiheisia runoja […]
-
Kajava ja työläiskaturunous
Viljo Kajava: Vallilan rapsodia. Otava 1972, 87 sivua. Viimeksi olin Juhani Ahvenjärven kyydissä pirkanmaalaisessa maisemassa, joten oli luontevaa hypätä Viljo Kajavan matkaan kohti 70-luvun Helsinkiä ja erityisesti Vallilaa. Tampereella syntyneen ja opintojen myötä Helsinkiin ajautuneen Kajavan tuotannossa Vallilan rapsodia sijoittuu jälkipuoliskolle. Teos on aina ollut sydäntäni lähellä, se mm. vaikutti suuresti Kahden kaupungin runojen syntyyn. […]
-
Säkeitä lumessa
Juhani Ahvenjärvi: Autotta Tampereen reunalla. Teos 2021, 54 sivua. Tutustuin Juhani Ahvenjärven runouteen, kun Teos alkoi julkaista hänen kokoelmiaan. Ensimmäinen Teoksen kautta julkaistu oli Yhä kiihtyvä tauko (2005), jonka sisältämiä rallirunoja pidin samaan aikaan sekä erikoisina että kiehtovina. Siinä oli kuitenkin havaittavissa jo seuraavan kokoelman, Liituvarjon (2010), tunnelmia. Liituvarjo räjäyttikin sitten allekirjoittaneen tajunnan totaalisesti. Nyt […]
-
Odotus
Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot (Betting on the Muse, 1996). Sammakko 2015, 159 sivua. Suomentaneet Seppo Lahtinen ja Mikko Pihlajavirta. Mistä tunnistaa suuren ja tuotteliaan kirjailijan? Siitä että hän sinnikkäästi jatkaa julkaisemista kuolemansa jälkeenkin. Charles Bukowskin Betting on the Muse julkaistiin vuonna 1996, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Postuumiksi julkaisuksi siinä on kuitenkin harvinaisehkoa haikeutta; Bukowski […]
-
Erään runon alku
Runoilija Charles Simic kirjoittaa esseessään Notes on Poetry and Philosophy (1989): ”There is a major misunderstanding in literary criticism as to how ideas get into poems. The poets, supposedly, proceed in one of these two ways: they either state their ideas directly or they find equivalents for them. What is usually called philosophical poetry seems […]
teemuhelle.wordpress.com 