Avainsana: Pekka Kejonen

• Näkemiin, Walkman

  Pekka Kejonen: Suruttoman saattohoito. WSOY 2005, 114 sivua. Perjantaina 11. syyskuuta Savon Sanomat uutisoi runoilija Pekka Kejosen kuolleen. Hän oli menehtynyt edellispäivänä sairauskohtaukseen. Kejonen kirjoitti proosaakin, mutta minulle hän oli ennen muuta runoilija. Pidän hänen runotuotantoaan merkittävänä: se yltää beat-vaikutteisesta katurunoudesta ja luontorunoudesta aforismiin, ja on aivan omanlaistaan. Mielestäni merkille pantavaa Kejosen tuotannossa on se,…

  teemuhelle

  17.9.2020

  kirjailija, kirjallisuus, kotimainen, kotimainen kirjallisuus, Kritiikki, Luetut, musiikki, runoilija, runokritiikki, Runous

  2005, aforismi, Bo Carpelan, Kevätpäiväntasaus, Mansardikattoinen mieli, Pekka Kejonen, runot, runoteokset, Savon Sanomat, Suruttoman saattohoito, Talvipäivänseisaus, urbaani Risto Rasa, Walkman minä se olen, WSOY, Yötä vasten

• Ajasta, urasta ja popliinitakista

  Luen parhaillaan Pekka Kejosen muistelmatrilogian viimeistä osaa, päiväkirjamuotoon kirjoitettua Muotokuvia mustissa (WSOY 2002). Siinä jo aikuiseksi ehtinyt Kejonen katselee mennyttä ja nykyisyyttä huvittuneen ironisesti mutta anteeksi antaen. Tulevaisuutta hän ei paljon pohdi, ja miksi pohtisikaan. Miksi sitä vaippoja haluaisi tähyillä kun on niistä juuri päässyt eroon. Minulle kirjan parasta antia ovat väliin uitetut, arkisista asioista syntyneet…

  teemuhelle

  26.3.2018

  elämäkerrat, kirjablogi, kirjailija, kirjallisuus, kirjoittaminen, kotimainen kirjallisuus, Luetut, minä, runoilija, Runous, työ

  2002, arki, elämä, kalastus, kirjailijuus, kirjoittaminen, kotimainen runous, kusi, minä, Muotokuvia mustissa, Olavi Uusivirta, paska, Pekka Kejonen, Pilkun jälkeen, runoilijan katse, runoilijuus, runous, WSOY