Avainsana: paska
-
Ajasta, urasta ja popliinitakista
Luen parhaillaan Pekka Kejosen muistelmatrilogian viimeistä osaa, päiväkirjamuotoon kirjoitettua Muotokuvia mustissa (WSOY 2002). Siinä jo aikuiseksi ehtinyt Kejonen katselee mennyttä ja nykyisyyttä huvittuneen ironisesti mutta anteeksi antaen. Tulevaisuutta hän ei paljon pohdi, ja miksi pohtisikaan. Miksi sitä vaippoja haluaisi tähyillä kun on niistä juuri päässyt eroon. Minulle kirjan parasta antia ovat väliin uitetut, arkisista asioista syntyneet…
-
Romaanihenkilö ei käy paskalla
Huomasin taannoin, että edellisestä jäykkäkouristus-kurkkumätä -rokotuksesta oli kulunut yli kymmenen vuotta aikaa. Se pitäisi kai uusia noin kymmenen vuoden välein. Tänään kävin pistätyttämässä sen terveyskeskuksessa. Vaimo evästi, että ”se laitetaan sitten persuksiin”. Samassa käsityksessä olin minäkin. Onnekseni en kuitenkaan ollut ehtinyt riisua housujani puolitankoon kun terveydenhoitaja totesi, että kyseinen rokotus pistetäänkin sitten olkapäähän. Kiinnostun tällaisista…
-
Lihakuu
Ron Padgettin runojen oheen (Kuinka olla täydellinen, ntamo 2009, käännös Aki Salmela) ajattelin ottaa luvun alle Janica Branderin vuonna 2011 julkaistun Lihakuun (Otava). Se on ohuen ohut kirja, ja se jos mikä on erityisen kohteliasta lukijaa kohtaan. Jos nimittäin kirja osoittautuu aivan kamalaksi, syljeksi suorastaan, ei taivallus kestä kovin kauaa kuitenkaan. Ei ole mitään niin hirveää,…
teemuhelle.wordpress.com 