Päivitys

Kirjoitan tätä iPadilla. Tämä WordPress ei – ainakaan minun Padillani – ole aiemmin toiminut kovin hyvin, mutta äskettäisen päivityksen myötä parannuksia on näemmä tullut lukuisia. Se on hyvä, sillä täten voin mobilisoida blogikirjoittelunkin tarvittaessa. Fiktion kirjoittamiseen iPadia jo käytänkin.

Minä nähkääs olen uudenaikainen. Ja aina liikkeessä. Tai ainakin haluan olla. Mutta liikkeessä en halua aina olla. Maanantainakin olin Suomalaisen kirjakaupan liikkeessä lähellä riisua itseni alastomaksi, kun Suomessa ilmastoinniksi käsitetään kädessä leyhyävä aikakauslehti tai itse ostettu jääpala kalsareissa. Olin ostamassa aikaisemmin mainitsemaani Kellomies-kirjaa ja kuumahan siinä tuli. Mutta ainakin kello olisi näkynyt.

Suomalaisessa kirjakaupassa oli hyvin esillä niitä uusia miki-kirjoja. Tiedättehän, ne todelliset matkapokkarit, joissa uusi sivu kääntyy alhaalta ylös. Hyvin niiden pitää esillä ollakin, kun ovat niin pieniä. Ei niitä muuten huomaa. Sivut olivat raamatunohuet, eikä minun hikisillä nakkisormillani selailu ollut kovin miellyttävää.

Onko Miki nyt sitten päivitetty versio pokkarista? Toistaiseksi en ainakaan siitä formaatista viehättynyt – aivan kuin fyysinen kirja perustelisi olemassaoloaan pienentymällä koko ajan. Ei se ole ihme, jos nykynuorison fyysinen kunto on heikentynyt; enää ei tarvitse selkä vääränä kantaa koulureppuja ja kirjastossakin voi käydä samalla kun tekee tarpeensa. En ihan jaksa uskoa, että formaateilla kikkailu pelastaisi kirjamyynnin. Uskon enemmän hyviin tarinoihin. Mutta jos kikkailua noin muuten halutaan harrastaa, kannattaisi aloittaa vaikkapa sähkökirjojen hinnoista. Yksi miki-kirja näytti maksavan alle viisitoista euroa. Sähkökirjat kymmenen euron hujakoille, mielellään alle, niin alkaa menekkiä tulla.

Muurit alhaalla, toistaiseksi

Noin.

Väänsin blogin asetuksia niin, ettei allekirjoittaneen tarvitse hyväksyä jokaista kommenttia. Nyt ne tulevat heti näkyviin. Pidän itselläni kuitenkin oikeuden poistaa kaikenlaiset törkeyksiä sisältävät kommentit. Paitsi jos ne ovat törkeän positiivisia ja kehuvia.

Uusi ympäristö

On ollut tapana, että aika-ajoin uusin blogin ulkoasua. On taas se aika. Tämä uudempi on nyt sitten tällainen; pelkistetympi, rujompi, ei niin karkkinen. Selkeä kuitenkin, eikö?

Sitä tulee miettineeksi, onko blogin ulkoasulla loppujen lopuksi merkitystä, mutta on sillä ainakin itselleen. Ehkä muillekin. Huomaan, etten välttämättä itse tule lukeneeksi blogia, jos se on visuaalisesti jotenkin raskastekoinen tai liian räikeä. Toisaalta, oikein hyvää tekstiä yrittää tavata vaikka aurinkoa vasten.

On ollut jo pitkään sellainen olo, että haluaisin kirjoittaa lukukokemuksia ylös. Ei mitään kritiikkejä, vaan vain panna muistiin huomioita lukemistani kirjoista. Kenties vaikka kaikista niistä. Ja olisiko huono juttu niinkään, jos ne olisivat muidenkin luettavissa? Olen nimittäin aiemmin pitänyt jonkinlaista lukupäiväkirjaa, tosin perinteikkäässä ruutupaperivihko-formaatissa. Joten ihan vieras ajatus ei ole.

Olen pohtinut, että tuo Kroonikko (tuolla oikealla ->) olisi hyvä ympäristö, mutta jostakin syystä olen alkanut vierastaa useita samanaikaisia sivustoja; on halu keskittyä vain yhteen. Siispä lopputulemana lienee se, että laitan huomioitani kirjoista tänne Neonvaloihin. Halusitte tai ette.

Mikä tämä on?

Viime aikoina tämä blogi on päivittynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Ehkä niin on ollut aina, mutta vasta viimeisen vuoden aikana päivitystahti on harventunut entisestään ja ollut luvalla sanoen hyvin vähäistä. Suurin syy siihen on kiireet muiden tekstien parissa; runoja, novelleja, romaanin alkuakin – pidempien tekstien valmistuminen on ottanut yhä enemmän aikaa, ja samalla ne ovat keränneet yhä enemmän lauseita itseensä ja ympärilleen, mikä taas on hidastanut niiden valmistumista.

Mutta ei, en minä tätä lopettamassa ole, sitä ennakoivasta alusta huolimatta. Sen sijaan olkoon tämä ilmoituksena siitä, että blogin luonne muuttunee ja on tästä eteenpäin myös henkilökohtaisempi ikkuna sen kirjoittajaan. Toki purevankitkerät kirjoitukset yhteiskunnan laitamilta sekä kulttuurin saralta saavat jatkoa, mutta väliin asettanen lyhyempiä pätkiä, henkilökohtaisempia kirjoituksia. Vähän erilaisempia, toivottavasti eri tavalla syventäviä.