Hallituksen mandaatti

Kun kotimaan politiikassa tehdään joidenkin kansalaisten kannalta kiperiä ja kitkeriä päätöksiä, päätöksenteon pönkäksi annetaan usein perustelu, joka kuultiin myös Juha Sipilän taannoin pitämässä televisiopuheessa:

Entä onko hallituksella mandaatti, valtakirja uudistaa Suomea?

Äänestäjien valtakirja meillä on.”

MANDAATTI. MIKÄ SE ON?

Toimeksianto eli mandaatti on sopimus, jossa toimeksiantaja (mandaatti) antaa toimeksisaajan (mandataarin) tehtäväksi hoitaa jokin asia tai toimia toimeksiantajan puolesta. Toimeksiantosopimuksessa toimeksisaaja sitoutuu suorittamaan tehtävän yleensä palkkiota vastaan. Toimeksisaajan ylittäessä sovitun toimivallan joutuu hän vastuuseen valtuutuksen yittävän toimen osalta.

Noin määritellään Wikipedia-sivustolla hakusana ”toimeksianto”.

WSOY:n Sivistyssanakirja (WSOY 2001) taas määrittelee mandaatin näin: ” 1 toimeksianto, määrätehtävän suorittamiseen valtuudet toiselle antava sopimus tai valtuuksien saanti 2 kansainv. sopimuksella tietylle valtiolle annettu oikeus määräalueen hallintoon.”

Politiikan suhteen mandaatti syntynee siis siten, että puolueet antavat vaalilupauksia, joiden perusteella äänestäjät äänestävät puoluetta ja olettavat, että kyseinen puolue hallitukseen päästessään sitoutuu noudattamaan vaalilupauksiaan. Nyt pääministeripuolueena olevan keskustan vaalilupauksiin on lupa suhtautua erityisen vaativasti – se istuu kuskin pallilla.

Tässä Ilta-Sanomien jutussa (IS 13.3.2015) toimittaja kysyy keskustan puheenjohtaja Juha Sipilältä, että ”jos keskustaa äänestää, niin puheenjohtaja Juha Sipilä lupaa, että niiden eläkeläisten ja pieni- ja keskituloisten ja muiden etuuksiin ei… niistä ei oteta euroakaan pois?”

Sipilä vastaa: ”Joo, niiden tasoa ei leikata.”

Näin laitettiin alulle mandaatti, joka toteutui viimeistään Sipilän noustessa pääministerin jakkaralle.

Tässä taas on Maikkarin uutisten juttu (27.5.2015) hallituksen leikkauksista. Kyseisen listan mukaan hallitus aikoo leikata mm. opintotukikuukausien määrää, lääkekorvauksien korvausprosentti alenee, ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja vuorotteluvapaasta säästetään.

Tässä Ylen jutussa (8.9.2015) hallitus taas kertoo leikkaavansa ylityökorvauksista viisikymmentä prosenttia ja sunnuntaikorvauksista nipistetään kaksikymmentäviisi prosenttia.

Tämän Iltalehden uutisen (15.8.2015) mukaan hallitus aikoo leikata eläkeläisten rahallista etuutta, laskea asumistuen tasoa, ja taas tässä Maaseudun Tulevaisuuden jutussa todetaan, että hallitus lieventää alkuperäistä aiettaan leikata eläkeläisten asumistukea. Siis etuutta, jollaisiin Sipilä lupasi olla kajoamatta.

ENTÄS NYT?

Jos joku on äänestänyt keskustaa siksi, että keskusta – puheenjohtaja Juha Sipilän suulla – on luvannut olla alentamatta pieni- ja keskituloisten etuisuuksia, hänen hallitukselle antamansa mandaatti on pian rikkoutunut.

Poliitikkojen onneksi maassamme, kuten kunnon demokratiassa aina, vaalisalaisuutta varjellaan lailla. Sen on tarkoitus suojella äänestäjää, kansalaista. Toisaalta se myös estää esimerkiksi minua todistamasta, mitä puoluetta ja ketä ehdokasta olen todella äänestänyt. On vain sanani siitä. Minun ja ehdokkaan, nyt kansanedustajan, välille on syntynyt mandaatti, jota en mitenkään voi todisteaa.

Kuten hyvin tiedetään, eduskunnasta ei saa potkuja kovin helposti. Koska se mandaatti. Mandaatti onkin kääntynyt suojelemaan ehdokkaan oikeutta valehdella äänestäjilleen. Äänestäjien oikeuksien suhteen onkin sitten toisin.

Valehtelemalla voi todella päästä eduskuntaan, jopa ministeriksi asti. Äänestäjien huiputtamisesta voi jopa jäädä kiinni, eikä siitä seuraa mitään. Ei, vaikka sopimusrikkomus on kiistaton.

Mainokset

30.1.2013

Utuinen päivä. Syyllinen siihen on silmälääkäri, joka läträsi silmiini ”litratolkulla” ainetta, jonka on tarkoitus laajentaa silmän mustuaiset tutkimusta varten. No, laajenihan ne. Kerroin, kuten aina kerron lääkäreille kun se on tarpeellista, että omaan jostakin typerästä syystä ärsyttävän korkean resistenssin kaikenlaisia aineita kohtaan. Silmälääkäri selvästi kuunteli minua ja kasteli silmien lisäksi lärvin ja puoli rintamusta samaisella aineella. Vaikutukset jatkuvatkin sitten pidempään…

Tuollaiset kohtaamiset pysäyttävät. Kun on tottunut koko pienen ikänsä ajattelemaan että asuu teräsvartalossa joka ei pieniä kremppoja edes huomaa, ja suuremmatkin osaa nopeasti unohtaa, ja kun yhtäkkiä tällainen visualisti joutuukin tekemisiin silmävaivojen kanssa, sitä pysähtyy ajattelemaan. Ajattelun lopputulemaksi syntyy itsestäänselvyys, yhä kouriintuntuvampi käsitys siitä, että vaivat ovat yksi todiste ihmisyydestä. Asiat konkretisoituvat usein näin, tällä tavoin.

Keskustan kansanedustaja Antti Kaikkosta ei parhaalla tahdollakaan voi syyttää kauaskatseiseksi: notkeasta lantiostaan ja rahasotkuistaan tutuksi tulleelle miehelle tuomittiin tänään ehdollista vankeutta. Minun käy sääliksi Kanki-Kaikkosta; on aivan totta, kuten mies itse sanoi A-studion haastattelussa tänään, että nyt on maan tapoja haluttu muuttaa ja hän on tikunnokassa uhrialttarilla. Muitakin syyllisiä on, sellaisia jotka hikoilevat sohvannurkissaan seuraavat päivät katsoessaan uutisia. Kaikkonen on jonkinlainen ennakkotapaus. Iso linjaus, jonka toivoisi nyt myös jatkuvan tästedeskin. Ei ole mitenkään oikein, jos säätiöiden ja yhdistysten raha-asioita ei tutkittaisi tämän jälkeen tarkemmin ja ryhdyttäisi rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin mikäli väärinkäytöksistä löytyisi näyttöä. Epäilenpä kuitenkin, että …

On olemassa sanonta, jonka mukaan on hyvä pitää erillään omat rahat ja firman rahat. Kaikkoselta tämä unohtui. Kyseinen tapaus on surullinen esimerkki siitä, kuinka kansan ja lehdistön avulla kasvatetaan moraalia poliittisten päättäjiemme selkärankoihin. On ällistyttävää, ettei tämä osa Suomen eliitistä itse pysty ymmärtämään ja tekemään johtopäätöksiä. On timokalleja ja anttikaikkosia ynnä muita, jotka tulevat lipsauttaneeksi ääneen, ettei jokin voi olla väärin jos se ei ole laitonta. Ja päivän päälle istutaan ilme ymmyrkäisenä Ylen hiostavassa piinapenkissä selittelemässä tekemisiä.

Kukkahattusetä pahastuu

Moni humoristisesti sävyttynyt kirjoittaja aloittaisi tekstin, jossa käsitellään jonkinlaista allekirjoittavan pahastumista, sanoilla kyllä minä niin mieleni pahoitin. Se halutaan kirjoittaa merkiksi siitä, että tunnistetaan legendaarinen Mielensäpahoittaja, mutta valitettavasti: vitsi meni jo. Samalla tavoin kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän James Potkukelkan hokema apuva pikemminkin ärsyttää kuin huvittaa.

En aloita kummallakaan tätä kirjoitusta. Paitsi että aloitin.

Vaimoni näytti erään keskustelua herättäneen blogientryn, täällä näin. Kyseisen blogin kirjoittaja on lääketieteen opiskelija, joka kirjoittaa opinnoistaan ja niiden ympäriltä mielestäni lennokkaasti ja hauskasti. Mainitsemani entryn otsikko oli Ruumiiden leikkelyä. Nimenomaan oli, sillä näyttää siltä että kirjoittaja on sittemmin poistanut tekstin. Hän on tehnyt sen mitä ilmeisimmin painostuksen alaisena tai palveluntarjoajan vaatimuksesta/tekemänä. Mistään ei selviä oikeaa syytä asialle.

Kirjoitus käsitteli obduktioita ja dissektioita; siis ruumiinavauksia, teki eroa noiden kahden termin välille. Dissektiosta (l. ruumiin leikkely anatomian opiskelun yhteydessä) blogisti/lääkisopiskelija kirjoitti lennokkaasti, että ensimmäisellä vuosikurssilla pääsee tutustumaan yleensä vuoden kuolleena olleisiin ruumiisiin, joiden kohtaaminen on sikäli helppoa että ne ovat niin kuolleita, niin kauan vatsallaan olleita että kasvot ovat menneet lyttyyn. Joskus silloin, kun ensin toisen vuosikurssin opiskelijat ovat tehneet jekkuja ja vaihtaneet elimien paikkoja. Tai muuta sellaista, ei kovin vakavaa, ei missään nimessä loukkaavaa tekstiä.

Kirjoitus keräsi nopeasti paljon kommentteja. Eräskin kommentti, jonka oli allekirjoittanut peräti kuusi henkilöä (lääkäreitä ilmeisesti?) vaati kirjoituksen poistamista eettisiin syihin vedoten. Heidän mielestään vainajista piti kirjoittaa kunnioittavaan sävyyn, ei liian humoristisesti tai kevytkenkäisesti.

Olen eri mieltä siitä, että kirjoitus olisi pitänyt poistaa. Opiskelijalla on aivan varmasti oikeus kirjoittaa kokemastaan, varsinkin jos kirjoitus on todenmukainen. Ei se loukannut ketään. Kirjoitus oli sitä paitsi hyvä: se avasi näköaloja paikkaan, jonne katse ei yleensä yllä.

Mutta moralisti minussa nosti päätään kirjoituksen tuomien tietojen valossa. En nimittäin oikein pidä ajatuksesta, että mikäli jonkun läheiseni ruumis luovutetaan lääketieteen käyttöön, hänen elimillään leikittäisiin tai niiden avulla suoritettaisiin jekkuja. Haluaisin, että häntä kunnioitettaisiin myös vainajana; hänen ruumiinsa on luovutettu syistä, joihin tuskin lukeutuu mustan huumorin ylläpito. Huumorintajuton en ole, mutta mielestäni huumorillekin on oma paikkansa ja aikansa. Vainajan luona se ei ole. Sillä vaikka kuolemakaan ei ole kuolemanvakava asia, en tahtoisi että minun tai läheiseni nenä vaeltaisi jekkuna pitkin laitosrakennusta, keuhko vaihtaisi paikkaa maksan kanssa jne.

Tottakai, ihminen on kuollut: mitä se häntä enää haittaisi, voisi joku ajatella. Ajattelen kuitenkin että kuolema, oli siitä kulunut sitten päivä, vuosi tai kymmenen vuotta, on niin henkilökohtainen asia itse kullekin, että on ihan kohtuullista noudattaa hyvää moraalia ja etiikkaa asian tiimoilta. Kuolema on aina tragedia.

Siltikin: jälkeen päin on turha moralisoida jotakin kirjoitusta; pitäisi moralisoida oikeita asioita.

Koska kyseistä blogientryä ei enää ole, on jäljellä enää vain kohina sen ympäriltä. Muun muassa täällä.

EDIT. klo 12.08. Joku onnekas oli onnistunut ottamaan talteen kyseisen kirjoituksen kommentteineen. Se täällä.

Talo täynnä rikollisia

Tapaus Jussi Halla-aho saa yhä kummallisempia mutkia: korkein oikeus tuomitsi hänet sakkorangaistukseen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. On oikein, että Halla-aho tuomittiin.

”Uskonrauhan rikkominen” tuntuu käsitteenä vähän vanhahtavalta; se kajahtaa omituiselle eikä oikein tunnu sopivalta nyky-yhteiskuntaan. Vastakysymykseksi voisi kysyä, miksi uskonnon nimissä voidaan rikkoa sellaisen ihmisen rauhaa, joka ei ole uskovainen tai jonka uskonnollisuus, esimerkiksi Suomessa, on jotakin muuta kuin evankelis-luterilaisuutta tai ortodoksisuutta tai jotakin mikä ei ole erikseen sen tarkemmin määriteltävissä? Itse en ole uskonnollinen millään tavoin; kuulun kirkkoon, mutta oikeastaan vain siksi etten ole saanut aikaiseksi siitä erota. Hengellinen taas mielestäni olen (mutta sekin lienee enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen seikka): arvostan rauhaa, olen helposti erakoituva ja yksinoloon sopeutuva. Vaikka arvostan muiden seuraa, viihdyn erittäin hyvin myös omien ajatusteni parissa. Kirjoittaminen on seurausta siitä. Yksinolo on taiteen syntysija.

Mutta on uskonnoilla ja uskonnollisuudella jonkinlaista kaikupohjaakin Suomessa. Miksi muuten ihmiset suostuisivat maksamaan kymmenyksiään jonkinlaisen, jopa kiristämisen varjolla: sinunkin on maksettava, jotta voit kuulua tähän uskontoon. Haluatko kirkkohäät vain siksi, että sellainen tapa avioitua tai osa hääseremonian suorittamiseen on iskostunut aikain saatossa tajuntaasi, olet sellaisissa häissä viihtynyt ja sellaiset haluat myös itsellesi? Kyllä sinäkin kirkkohäät saat, mutta ensin/samalla pitää maksaa kymmenyksiä.

Kirkollisvero ei ole tästä päivästä ja se pitäisi lakkauttaa. Sen sijaan evankelis-luterilaisuuden, kirkkoon kuulumisen, voisi tehdä vapaaehtoiseksi niin, että siitä tulisi maksullista. Se pitäisi kytkeä valtiosta irti. Kuin kaapelitelevisiokanava – jos haluat nähdä tällaista ohjelmaa, sinun täytyy maksaa siitä. Mitään pakkoa sen näkemiseen ei olisi, valinta on jokaisen oma. Näin mittaamalla saataisiin samalla selville se, kuinka suosittu kirkko tänä päivänä Suomessa oikeastaan onkaan.

Halla-ahon toinen tuomio, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, on täysin tätä päivää. Mielestäni siitä nykyisellään saatavat tuomiot laahaavat täysin jäljessä rikoksen vakavuuteen verrattuna, ja Halla-aho olisi ansainnut saada rankemman rangaistuksen. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on toimintana samanaikaisesti kahdenlainen: se ensinnäkin polkee jotakin kansanryhmää jalkoihin ja samalla henkilökohtaisesti loukkaa yksilöä. Kolmanneksi se kannustaa muuta osapuolta rikokseen. (Neljänneksi, se on typerää, idioottimaista ja sivistymättömyyttä osoittavaa toimintaa.)

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on moninkertainen rikos. Sen mukaan siitä pitäisi myös rangaista. Jussi Halla-ahon tapauksessa rikoksen vakavuus ilmenee, tällä hetkellä, myös siten että hän on kansanedustaja, eli automaattisesti myös julkinen henkilö ja julkisuudesta elävä henkilö. Julkisuus (eli media) on hänet jo joltiseltaankin tuominnut, valtio olisi voinut tuoda oman kantansa selkeämmin esiin ja tuomita rangaistusasteikon yläpään mukaan. Vai miten on, kuinka rankasti ja rikollisesti pitää toimia, että maksimirangaistuksen ko. rikoksesta voisi saada? Hatunnosto silti korkeimmalle oikeudelle siitä että se uskalsi tehdä edes jonkinlaisen ennakkopäätöksen asiassa.

Jussi Halla-ahon tuomio on oiva esimerkki siitä, että tässä valtiossa ja yhteiskunnassa on pahasti jotakin vialla, eritoten syvällä eli rakenteellisella ja hallinnollisella tasolla. Jo Hyvinkään ampumistapauksesta kirjoittaessani toin esiin sen, kuinka valtio jatkuvasti antaa vääriä signaaleja yhteiskuntaamme siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Halla-aho on esimerkki siitä, kuinka eduskunnassa rikoksesta tuomittu ihminen korkeintaan menettää jonkin kansalaiselle täysin abstraktin valiokuntapaikan, mutta silti hän ei menetä työpaikkaansa. Toisin sanoen: rahalla hän varmistaa itselleen työpaikan.

Olen sitä mieltä, että automaattisesti ja aina kun kansanedustaja tai ministeri tuomitaan oikeudessa rangaistukseen, hänet pitäisi erottaa työstään. Ainakin hänet pitäisi voida erottaa. En tarkoita mitään ylinopeussakkoja, vaan oikeusteitse annettuja tuomioita.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että laki on kiero. Se omalta osaltaan suojelee rikollisia. Periaatetasolla on täysin mahdollista, eduskunnassa olisi koko talo täynnä rikollisia. Sellainen suoja heidän työpaikoillaan on, mitä muilla kansalaisilla juurikaan ei ole. Kansanedustajalle laki ei ole niin tiukka kuin muille, varsinkaan seuraamukset eivät ole yhtä ankaria. Onneksemme kansanedustajisto ja ministeristö ovat pääosin rehellistä, ahkerasti työtä tekevää porukkaa: luotan heihin. Nuo muutamat rikkaruohot pitäisi silti kitkeä pois.

Minä olen Suomen kansalainen ja minulla pitäisi olla oikeus siihen, että asioitani eduskunnassa ajavat rehelliset, hyvän moraalin omaavat, lakia ja muita ihmisiä kunnioittavat ihmiset. Aivan niin kuin kaikilla muillakin.

Miksi näin ei ole?

Ei minkäänlaista moraalia

Iltalehti uutisoi tänään Iltasanomien uutisen puolustusministeri Stefan Wallinin asuntokaupoista. Uutisen mukaan Wallin on tehnyt hyvät fyrkat asuntokaupoilla. Hän on ostanut vuonna 2001 Åbo Akademin säätiöltä asunnon 225 000 eurolla, jonka on sittemmin myynyt (vuonna 2009) vajaalla 400 000 eurolla takaisin edellä mainitulle säätiölle.

Melkoista uutisointia, kun päivälehdet keskenään siteeraavat toistensa uutisia, ja allekirjoittanut on vielä kolmantena pyöränä.

Uutisen mainitsema melko suuri hintaero saattanee selittyä yleisellä asuntojen hintojen nousulla, ja lain puitteissa tuskin mitään hämärää asiasta löytyykään, vaikka sama uutinen kertookin, että ”Tilastokeskuksen mukaan isojen kerrostaloasuntojen hinnat alueella nousivat Wallinin omistusaikana keskimäärin 37 prosenttia, kertoo IS. Wallinin asunto kallistui 75 prosenttia. Lehden mukaan Wallinien aikana asuntoon tehtiin pintaremonttia ja yhtiöön hissikorjaus”.

Luulisin lähes varmaksi sen, ettei Wallinia mistään lainvastaisesta toiminnasta tai menettelystä saadaan kiinni, koska hän tuskin mihinkään sellaiseen on syyllistynyt.

Miksi sitten tartun tähän, miksi kirjoitan asiasta?

Siksi, että olen lopen kyllästynyt tällaiseen venkoiluun, johon arvoisat päättäjämme jatkuvasti sortuvat, josta jäävät kiinni jäämättä kiinni. Venkoilulla tarkoitan yhtä kuin löyhää moraalia, jopa ajattelemattomuutta. Vain voimassa olevan lain rikkominen on nykyisin väärin, kun moraalin arvoa ei tunnusteta. Se taas omasta mielestäni on kyseenalaista, sillä tuonkaltainen toiminta vertautuu joiltakin osin vallan väärinkäyttöön sekä tahalliseen ihmisten eriarvoistamiseen, joka taas poliitikon puvussa näyttäytyy kovin kovin moraalittomalta ja väärältä.

Politiikassa sanonta ”maan tapa” tarkoittaakin sitä kun jotain tehdään tai on tehty tietyllä tavalla, joka moraalikoodiston puitteissa tuntuu kyseenalaiselta, mutta ei riko Suomen lakia.

Jokainen muistaa Keskustan Timo Kallin verbaalisen lapsuksen, joka käynnisti voimakkaan keskustelun vaalirahoituksen ympärille. Tuntui, että Timo Kallin freudilainen lipsahdus mullisti hetkeksi keskustelun politiikan ja päättäjien yleisesti melko moraalittomasta tavasta käyttää valtaansa. Tosiasiassa tapaus ei oikeastaan mullistanut yhtään mitään – se toi vain läpinäkyväksi asioita ja käsityksiä, joita pitkään oli pidetty piilossa ja joita piilossa edelleenkin pidetään. Käytäntöjä se vaalirahoituksen osalta muutti, mutta toisaalta sai aikaan vain suunnanmuutoksia, joita pitäisi pitää itsestäänselvyyksinä yhteiskunnassa nimeltä Suomi.

Pitäisikin siis kai kiittää iltapäivälehtiä siitä, että he tavallaan nostavat moraalisia kyseenalaisuuksia tapetille, jopa tahtomattaan. Uutisten lisäksi tarvittaisiin laajempaa keskustelua moraalin arvosta ja asemasta nykyisen ja tulevaisuuden yhteiskunnissa. Pelkkä esiin nostaminen ei riitä, mikäli moraali edelleen halutaan säilyttää edes jonkinlaisena omatunnon osana. Nyt näyttää siltä, että se on kokonaan katoamassa.

Periaatteessa moraalittomuus voi olla merkkinä ihmisyydestä: yksittäisen henkilön, ja eritoten vallankäyttäjän kohdalla se on yleensä merkki ahneudesta. Mutta pitäisi silti muistaa, että kun ihminen tekee viisaita ja arvokkaita valintoja ja päätöksiä pelkästään ohjekirjan avulla, se osoittautuu robotiksi.