Härdelliä. Sitä tämä ihmisen elämä on. Tai no, se porvarillinen työ vaatii omat veronsa – sekä ajallisesti, että jaksamisen puolesta. Ja kun ne nokialaiset puhelimetkin myytiin… Silläkin on oma vaikutuksensa.

Eikä ole. Ehdottaisin, että seuraavaksi ameriikan raitille myytäisiin nokialaista vettä. Kokemusten mukaan sillä on melkoisen laihduttava vaikutus. Siinä voisi olla lääke amerikkalaisten ylipainoon.

Itsehän olen huippukunnossa. Tai niin ainakin luulin. Ainoastaan väsytti. Ajattelin, josko liki kroonistuneen väsymyksen syynä olisi jokin allergia, kun on kesäkin. Menin kesän alussa lääkäriin, se määräsi verikokeisiin. Ei löytynyt allergiaa vaan koholla ollut verensokeri ja killerilukemissa keikkuva kolesteroli. Piti sitten aloittaa terveellisempi ruokavalio. Se oli yllättävän helppoa: vaihdoin oluen viskiin. Nyt on veriarvot taas kunnossa.

Käynnistin muuten uuden blogin pidempiä tekstejä varten. Kun tämä Neonvalot nyt on muokkautunut tällaiseksi kirjallisuuden ja kirjailijuuden, arjen, ympärille. Helteellä on asiaa! on köyhän miehen Karpolla on asiaa. ”Köyhän miehen” siksi, etten minä mitään hirvipaisteja jakele. Semmoiseen rahaa ole.

Blogissani on mainoksia, joista en tiedä mitään

Sainpa juuri yllätyksekseni tietää, erään arvon runoilijakollegani kautta, että blogistani löytyy mainos tai mainoksia. Minulla ei ole niistä mitään tietoa, ja pidän tällaista menettelytapaa WordPressin taholta erittäin arvelluttavana.

Blogisivustollani voi siis pyöriä mainoksia, joita en itse voi nähdä, ja joihin en itse voi vaikuttaa. Jos osoittaisin huonoa makua kirjoittaisin tähän, että tuollainen toiminta ja käytäntö on minusta perseestä.

Toki asetuksista löytyy tällainen ”ad-free-maksuvaihtoehto”: kolmekymmentä dollaria vuodessa maksamalla voit olla varma, ettei blogiisi ilmesty mainoksia. Vai voitko olla?

Ja minä kun en maksa. Vaihdan mielummin maisemaa tai lopetan tämän tällaisen kirjoittelun kokonaan.

Mitä helvettiä, ei meikäläistä hyvän maun lähettiläänä tunnetakaan:

Kyllä on perseestä.

Kiitos, WordPress. WordPresskin on… Siitä kalsareiden ruskeimmasta kohdasta.

Aah, tulipa mieleen kysyä: onko niitä vielä sellaisia blogimestoja olemassa, missä ei ole pakko mainostaa jos ei tahdo? Tai missä voi ainakin päättää, minkä alan mainoksia sivuillaan pyörittää? Ja että jos sellaisia paikkoja on, ja siirrän blogini sinne, jaksatteko raahautua mukanani?

Kukkahattusetä pahastuu

Moni humoristisesti sävyttynyt kirjoittaja aloittaisi tekstin, jossa käsitellään jonkinlaista allekirjoittavan pahastumista, sanoilla kyllä minä niin mieleni pahoitin. Se halutaan kirjoittaa merkiksi siitä, että tunnistetaan legendaarinen Mielensäpahoittaja, mutta valitettavasti: vitsi meni jo. Samalla tavoin kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän James Potkukelkan hokema apuva pikemminkin ärsyttää kuin huvittaa.

En aloita kummallakaan tätä kirjoitusta. Paitsi että aloitin.

Vaimoni näytti erään keskustelua herättäneen blogientryn, täällä näin. Kyseisen blogin kirjoittaja on lääketieteen opiskelija, joka kirjoittaa opinnoistaan ja niiden ympäriltä mielestäni lennokkaasti ja hauskasti. Mainitsemani entryn otsikko oli Ruumiiden leikkelyä. Nimenomaan oli, sillä näyttää siltä että kirjoittaja on sittemmin poistanut tekstin. Hän on tehnyt sen mitä ilmeisimmin painostuksen alaisena tai palveluntarjoajan vaatimuksesta/tekemänä. Mistään ei selviä oikeaa syytä asialle.

Kirjoitus käsitteli obduktioita ja dissektioita; siis ruumiinavauksia, teki eroa noiden kahden termin välille. Dissektiosta (l. ruumiin leikkely anatomian opiskelun yhteydessä) blogisti/lääkisopiskelija kirjoitti lennokkaasti, että ensimmäisellä vuosikurssilla pääsee tutustumaan yleensä vuoden kuolleena olleisiin ruumiisiin, joiden kohtaaminen on sikäli helppoa että ne ovat niin kuolleita, niin kauan vatsallaan olleita että kasvot ovat menneet lyttyyn. Joskus silloin, kun ensin toisen vuosikurssin opiskelijat ovat tehneet jekkuja ja vaihtaneet elimien paikkoja. Tai muuta sellaista, ei kovin vakavaa, ei missään nimessä loukkaavaa tekstiä.

Kirjoitus keräsi nopeasti paljon kommentteja. Eräskin kommentti, jonka oli allekirjoittanut peräti kuusi henkilöä (lääkäreitä ilmeisesti?) vaati kirjoituksen poistamista eettisiin syihin vedoten. Heidän mielestään vainajista piti kirjoittaa kunnioittavaan sävyyn, ei liian humoristisesti tai kevytkenkäisesti.

Olen eri mieltä siitä, että kirjoitus olisi pitänyt poistaa. Opiskelijalla on aivan varmasti oikeus kirjoittaa kokemastaan, varsinkin jos kirjoitus on todenmukainen. Ei se loukannut ketään. Kirjoitus oli sitä paitsi hyvä: se avasi näköaloja paikkaan, jonne katse ei yleensä yllä.

Mutta moralisti minussa nosti päätään kirjoituksen tuomien tietojen valossa. En nimittäin oikein pidä ajatuksesta, että mikäli jonkun läheiseni ruumis luovutetaan lääketieteen käyttöön, hänen elimillään leikittäisiin tai niiden avulla suoritettaisiin jekkuja. Haluaisin, että häntä kunnioitettaisiin myös vainajana; hänen ruumiinsa on luovutettu syistä, joihin tuskin lukeutuu mustan huumorin ylläpito. Huumorintajuton en ole, mutta mielestäni huumorillekin on oma paikkansa ja aikansa. Vainajan luona se ei ole. Sillä vaikka kuolemakaan ei ole kuolemanvakava asia, en tahtoisi että minun tai läheiseni nenä vaeltaisi jekkuna pitkin laitosrakennusta, keuhko vaihtaisi paikkaa maksan kanssa jne.

Tottakai, ihminen on kuollut: mitä se häntä enää haittaisi, voisi joku ajatella. Ajattelen kuitenkin että kuolema, oli siitä kulunut sitten päivä, vuosi tai kymmenen vuotta, on niin henkilökohtainen asia itse kullekin, että on ihan kohtuullista noudattaa hyvää moraalia ja etiikkaa asian tiimoilta. Kuolema on aina tragedia.

Siltikin: jälkeen päin on turha moralisoida jotakin kirjoitusta; pitäisi moralisoida oikeita asioita.

Koska kyseistä blogientryä ei enää ole, on jäljellä enää vain kohina sen ympäriltä. Muun muassa täällä.

EDIT. klo 12.08. Joku onnekas oli onnistunut ottamaan talteen kyseisen kirjoituksen kommentteineen. Se täällä.

Sensuuria

Internet on kaksijakoinen paikka: se tarjoaa loistavan mahdollisuuden kenelle tahansa lukea, kirjoittaa ja kommentoida. Internetissä kommunikointi on tehty helpoksi, joskus liiankin helpoksi.

Entäpä sitten, kun kommunikointi tai kommentointi taiteilee hyvän maun ja mauttomuuden rajalla: kun aistii, että pian kommentit räjähtävät henkilökohtaisuuksiin, menevät asiattomuuksiin; mitä silloin tehdä? Tähän asti, oman blogini kohdalla, on käytäntönä ollut, että kun ilmoittaa nimensä ja sähköpostiosoitteensa, kommentti tulee näkyviin. Anonyymit kommentit ovat edelleenkin tervetulleita (joskin vierastan niitä).

Olen vahvasti sananvapauden puolesta. Se on yksi ihmisen perusoikeuksista. Joudun rajoittamaan sitä nyt tältä osin: tästä lähin tähän blogiin kirjoitetut kommentit joutuvat ensiksi kulkemaan sensuurini lävitse, ts. asetuksia on nyt muutettu niin, että ennen kuin kommentit tulevat näkyviin, minun täytyy hyväksyä ne.

Eräs vilkas kommentoija sai aikaan tämän. Se on surullista. Mutta on välttämätöntä reagoida.

Tällaiset asiat saattelevat minut aina kysymysten äärelle. Missä kulkee sananvapauden raja? Pitäisikö kaikki kommentit automaationa hyväksyä, vai onko perusteltua sensuroida? Onko oikein pitää hyvästä mausta kiinni, vetää raja johonkin?

Tervetuloa

Neonvalot muuttaa nyt tänne – uuteen, selkeämpään ympäristöön, jonka toivon tuovan myös omaan blogikirjoittamiseeni uusia tuulia. Tervetuloa!

Oman virkistymisen lisäksi blogiympäristömuuttoon ajoivat myös käytännölliset syyt: jostakin kumman syystä Blogger ei pyörinyt koneellani odotetunlaisesti, ts. hitaus sivuston käytössä oli alun kiusallisuuden jälkeen perin ärsyttävää. Lisäksi WordPressin muokattavuus loi lohtua uudemman ja paremman löytymisestä. Paradoksaalisesti halusin muuttaa kohti selkeämpää ratkaisua, keskittyä kuoren sijasta enemmän sisältöön. Kirjoitusten aihepiiri pysyy samanlaisena kuin mitä se on ollutkin: kirjallisuutta, kulttuuria, taiteita, yhteiskuntaa, sen sivussa politiikkaa. Jopa urheilua, ajan ilmiöitä.

Nyt krumeluurit on riisuttu, ja blogaus jatkukoon! Toivon, että lukijat jotka ahkerasti visiteerasivat Bloggerin puolella, löytävät myös tänne lukemaan ja kommentoimaan. Toivottavasti selkeämpi linja miellyttää teitäkin.

Vanha Neonvalot jää roikkumaan virtuaaliseen historiaan sellaisenaan, en sulje sitä vaan annan entryjen ja niihin joihinkin liittyvien kommenttien jäädä elämään itsekseen bittiavaruuteen.