Avainsana: analyyttisyys
-
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat
Valtaosa kirjallisuudesta on moista, minkä pyhin tarkoitus on vedota tunteisiin. Se ei mielestäni ole merkkinä huonoudesta, päinvastoin. Mutta kun lukee Kari Enqvistin kirjaa Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2010, joissakin lähteissä vuosiluvuksi on merkitty 2009, mutta minun kappaleestani löytyy vain tuo 2010) tulee ajatelleeksi, että jos kyseinen kirja olisi kirjoitettu lukijan itkutihrua silmällä pitäen, se […]