Kategoria: ulkomainen
-
Klassikon jäljillä, osa 3: Shakaali
Frederick Forsyth: Shakaali ( The Day of the Jackal, 1971). Otava 1972, 328 sivua. Suomentanut Sakari Ahlbäck. Olen lukenut viime aikoina niin paljon runoutta, erityisesti englanninkielistä, että tuli tarve aloittaa vaihteeksi jokin helppolukuinen, suomenkielinen viihdyttävä kirja. Ja kuten aina, ryhdyin silmäilemään omien kirjahyllyjen tarjontaa valinnanvaikeutta tuskaillen. Istahdin alas ja mietin, voisiko hyllyissä olla mitään dekkari- […]
-
Maagisen realismin mestari
Charles Simic: Hotel Insomnia. Harcourt 1992, 66 sivua. Luin taannoin Charles Simicin hienon käännösvalikoiman Ääni aamulla kello kolme (WSOY 2008), joka vähän yllättäenkin iski kuin tuhannen volttia. Siispä ajattelin, että olisi sopiva hetki kaivaa hyllystä alkukieliset Simicin teokset. Alkukielisyys tarkoittaa tämän vuosikymmeniä sitten Serbiasta Yhdysvaltoihin emigroituneen runoilijan kohdalla englanninkieltä. Kun Simicin kieli on helposti lähestyttävää, […]
-
Ei joutavaa
T. S. Eliot: Joutomaa (The Waste Land). Kustannusliike Parkko 2020. 51 sivua. Suomentanut Markus Jääskeläinen. Jos kirjallisuuden klassikoksi kohonneesta teoksesta yrittää kirjoittaa jotenkin kritiikinomaisesti, on aika vaikea löytää näkökulmaa: arvottaako nyt sitten teosta joltakin uudelta pohjalta, vertaillako uutta suomennosta vanhempaan vai mistä sitä oikein lähtisi louhimaan. Minkä tahansa näkökulman sitten valitseekaan, törmää Eliotin teoksen vaikeuteen. […]
-
Leijona komerossa
Charles Bukowski: You Get So Alone At Times That It Just Makes Sense. Ecco 2002. 313 sivua. Bukowskin runoja on aika paljonkin käännetty suomeksi – lähinnä Kustannusosakeyhtiö Sammakon toimesta, mutta yllättävän vähän Bukowskin kokoelmia on käännetty kokonaisuudessaan suomeksi. Siihen on nähdäkseni kaksi selkeää syytä: runojen taso on usein varsin vaihtelevaa ja kokoelmat ovat paksuja. Tässäkin […]
-
Luonnon keskellä
Mary Oliver: A Thousand Mornings (Corsair, 2012). 50 sivua. Tutustuin Mary Oliverin runouteen kymmenisen vuotta sitten, kun halusin kahlata syvemmin anglosaksiseen runouteen – ja nimenomaan alkukielellä. Siihen asti olin lueskellut englanniksi lähinnä beat-porukoiden ja Bukowskin teoksia, ja koin että oli aika laajentaa näkymiä. Se oli jo käynyt selväksi, että käännösrunoutta kaikesta englanninkielellä kirjoitetusta on ilmestynyt […]
-
Klassikon jäljillä, osa 2: Helmi
John Steinbeck: Helmi (The Pearl). Tammi 1996, 118 sivua. Suomentanut Alex Matson. Hieman epäröiden nostan Helmen klassikon asemaan, sillä Steinbeckin teosluettelosta löytyy arvostetumpiakin ja laajempaan tietoisuuteen nousseita teoksia, jotka ovat helpommin nimettävissä klassikoiksi. Toisaalta ehkä onkin niin, että Steinbeck on tässä se klassikko: hän on kirjoittanut useita valtavan hienoja teoksia, useampia klassikkoja. Alkukielellä Helmi ilmestyi […]
-
Lihamestari
Charles Simic: Ääni aamulla kello kolme. WSOY 2008, 83 sivua. Suomentanut Timo Hännikäinen ja Aki Salmela. Luin tämän Simicin teoksen ensimmäisen kerran 5-10 vuotta sitten ja pidin siitä silloin samalla tavalla kuin jo jonkin aikaa lasissa seisseestä huurteisesta: maku on korostunut, mutta se kädenlämpöisyys vähän harmittaa. Sittemmin olen harvakseltaan selaillut kokoelmaa sieltä täältä, lähinnä suosikkirunoihini […]
-
Häkkilintu
Howard Sounes: Locked in the Arms of a Crazy Life. Canongate Books 2009. Kun brittiläinen toimittaja Howard Sounes alkoi tehdä elämäkertaa amerikkalaiskirjailija Charles Bukowskista, kirjan kirjoittaminen vei mukanaan niin, että hän päätti irtisanoutua toimittajan pestistään. Sounesin omistautuminen näkyy, sillä kirja on kerrassaan upea. Se on kaiketi laadukkain omalle kohdalleni koskaan osunut elämäkerta. Henry Charles Bukowski […]
-
Klassikon jäljillä, osa 1: Idän pikajunan arvoitus
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, 1934). Suomentanut Jaakko Kankaanpää. WSOY 2017. 310 sivua. Onko sopivampaa kesälukemista kuin kevyt dekkari? Luin tämän Christien ehkä tunnetuimman romaanin keskellä helteistä kesäkuuta; ulkona ja sisällä on ollut yhtä kuumaa, 25-28 astetta. Olotila on vaihtunut mukavan ja tukalan välillä. En viitsi kirjoittaa juonta auki vaikka […]
-
Mikä on sinun salasanasi?
Katselin Netflixistä eilen Jehane Noujaimin ja Karin Amerin ohjaaman dokumentin The Great Hack. Sen keskiössä on joitakin vuosia sitten paljastunut Facebookin tietovuotoskandaali. Ei, uudelleen. Sen keskiössä on ihmisistä kerättävä omaisuus eli data. Tieto. Ihmisten käyttäytymisestä kerättävä tieto ja sen käyttötarkoitukset. Internet-sivustot ja mobiilisovellukset keräävät käyttäjistään tietoa, jonka avulla päästään käsitykseen esim. kävijän kulutustottumuksista eli mistä […]
teemuhelle.wordpress.com 