Kategoria: työ
-
Olemisen sietämätön keveys
Kuu näyttää kirjaimensa on ollut nyt kuukauden maailmalla, ja hyvin se näyttää siellä pärjäävän. Se on ihanaa. Mutta mitä tapahtuu kirjailijan elämässä, kun kokoelma on julkaistu? Jos hyvin käy, sitä käy puhumassa kirjasta tapahtumissa ja mediassa, ja kirjasta ilmestyy kritiikkejä. Jos oikein kivasti käy, kirjaa ostetaan niin kirjastoihin kuin koteihinkin. Tällä kerralla kirja aloitti taipaleensa…
-
Uuden kokoelman julkaisu
Kävin viime lauantaina uuden kokoelman tiimoilta esiintymässä Elävän kirjallisuuden festivaalilla Tampereella, ja kuinka ollakaan pääsin samalla ensimmäistä kertaa hypistelemään juuri painosta tullutta kirjaa – ja hitto miten hyvältä Kuu näyttää kirjaimensa näyttää ja tuntuu! Esiintymisvuoroni oli heti Suomirock-legenda Ari Taskisen vaikuttavan runoesityksen jälkeen. Hän esitti runoja viime vuonna julkaistusta kokoelmasta Puolimaailman mies (Nastamuumio 2022) taustanahojen…
-
Palkintohumua syyssesongin aikaan
Kirjallisuuskentällä elellään syyssesongin häntää eli palkintojen ja myyntiodotusten lunastamisten aikaa. Laisilleni marginaalin marginaalissa eleleville runoilijoille palkinnot ovat jokseenkin yhdentekeviä; kun lähtee tälle tielle, tekee samalla sopimuksen siitä, ettei palkintoja ole luvassa. Tämä on hyvä tiedostaa, ei tule asetettua ylisuuria odotuksia. Finlandia-palkinnot jaettiin juuri, mutta ne ovat vain suurten ja keskisuurten kustantamojen teoksille. Pienemmät pohtivat, mikäli…
-
Messuja, uutisia
Helsingin Kirjamessut avasi ovensa tänään. Minunkin kustantajani, Kustannusliike Robustos, on pystyttänyt sinne yhdessä muiden supertoimijoiden kuten Enostonen, Kustannusliike Parkon, Aarnin, Moebiuksen ynnä muiden kanssa sellaisen osaston, että Visa vinkuu ja velat muuttuvat saataviksi. Käykää vaikka tsekkaamassa, osasto 6h2! En osallistunut Turun messuille, ja nämäkin jäävät väliin. Syy on yksinkertainen: olen töissä. Palkkatöissä. Tämä on se…
-
Inspiraatio, flow ja muita hämäriä asioita
Kirjoittamiseen liittyy monia käsitteitä, joiden tarkoitus on enemmän tai vähemmän hämärän peitossa. Niitä on vaikea sanoin avata. Ehkä siitä syystä ne jäävätkin monen, varsinkin aloittelevan, kirjoittajan tavoittamattomiin. Sittenkin niitä tavoitellaan. Harrastajarunoilija odottaa inspiraatiota saadakseen päähänsä jonkin runon aiheen. Prosaisti tavoittelee flowta, jotta liuskoja syntyisi jouhevammin. Kriitikko, opettaja tai kokeneempi kirjoittaja voi puhua omasta äänestä, mainita…
-
Haaveista totta
Eilen, keskiviikkona 15.6.2022, toteutin yhden haaveistani, kun sain julkaistuksi ensimmäiset runoni Yhdysvalloissa, tarkemmin sanoen EuropeNow-julkaisussa. EuropeNow on Columbia Universityn omistama julkaisu, jonka tarkoitus kai on toimia jonkinlaisena eurooppalaisena ikkunana amerikkalaisille. Kysymys on laatulehdestä; siinä on julkaissut useita eurooppalaisia, palkittuja runoilijoita. Columbia University kuuluu ns. Ivy League -yliopistoihin. Upeista käännöksistä vastasi runoilija ja kääntäjä Niina Pollari.…
-
Runoilijan työ
Eletään kirjamessuaikaa. Tänään päättyi Turun Kirjamessut, loppukuusta on vuorossa Helsingin hippalot. Minulle messujen kiinnostavinta antia on yleensä ollut Kirjailijaliiton ohjelmassa, ja olenpa kertaalleen ollut Helsingissä esiintymässäkin Kirjailijaliiton kutsumana. Silloin keskusteltiin ekologisesta runoudesta. Tällaisia aiheita on vaikea kuvitella näkevänsä kenenkään muun ohjelmistossa. Kirjailijaliiton ohjelmassa oli tänään pohdiskeltu ”Mitä kirjailijan työ todella on?” (Valitettavasti en päässyt paikalle…
-
Myöhässä
Täsmällisyys kuuluu hyveisiini, mutta tällaisina päivinä kun kirjoittaminen soljuu kuin itsestään ja elämisessä on oikealta tuntuva rytmi, tulee väistämättä mieleen ajatus, että synnyin kaksi- tai kolmekymmentä vuotta liian myöhään. Yksi suosikkirunoilijoistani, Yhdysvaltoihin nuorukaisena silloisesta Jugoslaviasta emigroitunut Charles Simic totesi muuan haastattelussa olevansa ”city poet”. Hän on kasvanut ja elänyt suurissa kaupungeissa, ja niiden tarjoamaa kuvastoa…
-
Vuosi 2020
Näin vuoden viimeisenä päivänä on syytä kirjoittaa esiin kuluneen, varsin erikoisen vuoden kummallisuudet ja kohokohdat. Koronaviruksesta, lyhyesti, sillä pitkästi siitä ei taitane jaksaa enää kukaan lukea: käyn palkkatyössä Helsingissä, työskentelen salaisena agenttina eli toimihenkilönä kriittisellä alalla. Oli keväällä kummallista näyttää junassa todistusta poliisille, että minulla on lupa ylittää Uudenmaan raja. Tällaista ei ihan heti olisi…
-
Tuhlaamisesta
Vielä viitisen vuotta sitten ajattelin, että voisin kirjoittaa romaanin. Hain sen kirjoittamiseksi apurahaa Taiteen edistämiskeskukselta, mikä minulle myös myönnettiin. Minulla on tapana pitää lupaukseni, joten kirjoitin romaanin. Kirjoitin vieläpä hyvän romaanin. Kun olin saanut käsikirjoituksen omasta mielestäni sellaiseen kuntoon, että sitä tohtisi näyttää kustantajallekin, hautasin sen arkistoihini. Sitä ei tulla koskaan julkaisemaan, koska en tule…
teemuhelle.wordpress.com 