Kategoria: raha
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 13: Sveitsi
Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus (L’Énigme de la Chambre 622, 2020). Tammi 2021, 648 sivua. Suomentanut Kira Poutanen. Päällys: Markko Taina. Päällyksen kuva: IStockphoto. Tällä kerralla pääsin nauttimaan sveitsiläisestä kirjallisuudesta Joël Dickerin matkassa. Kirjan tapahtumapaikatkin sijoittuvat Sveitsiin, tarkemmin sanoen Geneveen ja Sveitsin Alpeille, Verbieriin. Takakannessa mainitaan lupaavasti kysymyksessä olevan ”Agatha Christie -henkinen salaisuuksien verkko”, mutta…
-
Messuja, uutisia
Helsingin Kirjamessut avasi ovensa tänään. Minunkin kustantajani, Kustannusliike Robustos, on pystyttänyt sinne yhdessä muiden supertoimijoiden kuten Enostonen, Kustannusliike Parkon, Aarnin, Moebiuksen ynnä muiden kanssa sellaisen osaston, että Visa vinkuu ja velat muuttuvat saataviksi. Käykää vaikka tsekkaamassa, osasto 6h2! En osallistunut Turun messuille, ja nämäkin jäävät väliin. Syy on yksinkertainen: olen töissä. Palkkatöissä. Tämä on se…
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 9: Kanada
Malcolm Gladwell: Sinisilmäiset (Talking to Strangers, 2019). WSOY 2019, 375 sivua. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Päällys Martti Ruokonen, etukannen kuva iStockphoto. Olen päässyt maailmanympärimatkallani yhdeksänteen maahan, Kanadaan. Huomaa, että ollaan sulatusuunien äärellä: tämänkertainen kirjailijamme on syntynyt Englannissa ja muuttanut kuuden ikäisenä jamaikalaisen äitinsä ja englantilaisen isänsä kanssa Kanadaan. Tässä kirjassa hän kertoo enimmäkseen Yhdysvalloista. Malcolm Gladwellin…
-
Mikä ratkaisuksi?
Tammikuun loppupuolella ilmestyi Helsingin Sanomissa valtavan suorapuheinen artikkeli ilmastonmuutoksesta. Suosittelen lukemaan. Vuosittain ilmestyy erinäisiä raportteja ja viesti on useimmiten – tai pikemminkin aina – samankaltainen: vituiks mänöö. Hesarin artikkelin myötä jäin pohtimaan, mitä ihminen oikeastaan voisi tehdä? Haastan jokaisen pohtimaan asiaa, koska oman pohdintani lopputulos on suoraan sanoen aika lohduton ja makaaberi: Tämä laiva ei…
-
Myöhässä
Täsmällisyys kuuluu hyveisiini, mutta tällaisina päivinä kun kirjoittaminen soljuu kuin itsestään ja elämisessä on oikealta tuntuva rytmi, tulee väistämättä mieleen ajatus, että synnyin kaksi- tai kolmekymmentä vuotta liian myöhään. Yksi suosikkirunoilijoistani, Yhdysvaltoihin nuorukaisena silloisesta Jugoslaviasta emigroitunut Charles Simic totesi muuan haastattelussa olevansa ”city poet”. Hän on kasvanut ja elänyt suurissa kaupungeissa, ja niiden tarjoamaa kuvastoa…
-
Vuosi 2020
Näin vuoden viimeisenä päivänä on syytä kirjoittaa esiin kuluneen, varsin erikoisen vuoden kummallisuudet ja kohokohdat. Koronaviruksesta, lyhyesti, sillä pitkästi siitä ei taitane jaksaa enää kukaan lukea: käyn palkkatyössä Helsingissä, työskentelen salaisena agenttina eli toimihenkilönä kriittisellä alalla. Oli keväällä kummallista näyttää junassa todistusta poliisille, että minulla on lupa ylittää Uudenmaan raja. Tällaista ei ihan heti olisi…
-
Tuhlaamisesta
Vielä viitisen vuotta sitten ajattelin, että voisin kirjoittaa romaanin. Hain sen kirjoittamiseksi apurahaa Taiteen edistämiskeskukselta, mikä minulle myös myönnettiin. Minulla on tapana pitää lupaukseni, joten kirjoitin romaanin. Kirjoitin vieläpä hyvän romaanin. Kun olin saanut käsikirjoituksen omasta mielestäni sellaiseen kuntoon, että sitä tohtisi näyttää kustantajallekin, hautasin sen arkistoihini. Sitä ei tulla koskaan julkaisemaan, koska en tule…
-
Leijona komerossa
Charles Bukowski: You Get So Alone At Times That It Just Makes Sense. Ecco 2002. 313 sivua. Bukowskin runoja on aika paljonkin käännetty suomeksi – lähinnä Kustannusosakeyhtiö Sammakon toimesta, mutta yllättävän vähän Bukowskin kokoelmia on käännetty kokonaisuudessaan suomeksi. Siihen on nähdäkseni kaksi selkeää syytä: runojen taso on usein varsin vaihtelevaa ja kokoelmat ovat paksuja. Tässäkin…
-
Valtion apurahoista
Kirjailija Anneli Kanto kirjoittaa blogissaan kiinnostavasti valtion apurahatsydeemistä. Anneli kirjoittaa muutenkin kaikenlaista mielenkiintoista kirjallisuudesta ja kirjallisuuden ympäriltä, joten laittakaapa hänen blogi seurantaan jos se ei vielä ole. Apurahajärjestelmä on elintärkeä. Vaikka kirjailijan on hankala elää pelkästään apurahoilla (ovat useimmiten niin harvassa ja niin pieniä), ne ovat silti tukea elämiseen. Leivän lisäksi apuraha antaa henkistä tukea:…
-
Se pakollinen kirjamessujuttu
Aina pitää kirjoittaa kirjamessujuttu. No ei oikeasti pidä, mutta jos on käynyt messuilla niin kirjoittaa sitten kuitenkin. Kävin tänään, messujen viimeisenä päivänä esiintymässä Takauma-lavalla yhdessä Tiina Lehikoisen ja Tommi Parkon kanssa. Kumpikin kirjailija on meritoitunut erityisesti runouden saralla. Olin viisaampieni joukossa, joten oli helppo olla. Kiitos heille! Ei ole mikään salaisuus, että vierastan kaikkea sitä…
teemuhelle.wordpress.com 