Kategoria: Proosa
-
Messuja, uutisia
Helsingin Kirjamessut avasi ovensa tänään. Minunkin kustantajani, Kustannusliike Robustos, on pystyttänyt sinne yhdessä muiden supertoimijoiden kuten Enostonen, Kustannusliike Parkon, Aarnin, Moebiuksen ynnä muiden kanssa sellaisen osaston, että Visa vinkuu ja velat muuttuvat saataviksi. Käykää vaikka tsekkaamassa, osasto 6h2! En osallistunut Turun messuille, ja nämäkin jäävät väliin. Syy on yksinkertainen: olen töissä. Palkkatöissä. Tämä on se…
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 12: Norja
Jørn Lier Horst: Avaintodistaja (Nøkkelvitnet, 2004). Otava 2022, 255 sivua. Suomentanut Päivi Kivelä. Kesäkuussa 2019 luin Hylkiöt, ensimmäisen Wisting-dekkarini. Se on sen jälkeen kummitellut mielessäni – osin siksi, että on tullut katsottua kaksi tuotantokautta mainiota Wisting-sarjaa, mutta enimmälti siksi, että muistan kirjan tunnelman edelleenkin oikein hyvin, vaikka tarina onkin jo alkanut haihtua muistista. Viihdyin kirjan…
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 9: Kanada
Malcolm Gladwell: Sinisilmäiset (Talking to Strangers, 2019). WSOY 2019, 375 sivua. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Päällys Martti Ruokonen, etukannen kuva iStockphoto. Olen päässyt maailmanympärimatkallani yhdeksänteen maahan, Kanadaan. Huomaa, että ollaan sulatusuunien äärellä: tämänkertainen kirjailijamme on syntynyt Englannissa ja muuttanut kuuden ikäisenä jamaikalaisen äitinsä ja englantilaisen isänsä kanssa Kanadaan. Tässä kirjassa hän kertoo enimmäkseen Yhdysvalloista. Malcolm Gladwellin…
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 8: Zimbabwe
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo (Out of Darkness, Shining Light, 2019). Tammi 2019, 377 sivua. Suomentanut Aleksi Milonoff. Päällys Eevaliina Rusanen, kuvat iStockphoto. Sain kirjan puolisoltani joululahjaksi. Hän oli ajatellut, että se sopisi hyvin tähän kirjalliseen maailmanympärimatkaani. Todellakin sopii! Siispä päädyin zimbabwelaisen Petina Gappahin kuvaukseen lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija David Livingstonen viimeisestä matkasta. Sen Livingstone teki…
-
Eteinen
Orhan Pamuk: Hiljainen talo (Sessiz Ev, 1983). Tammi 2011, 433 sivua. Suomentanut Tuula Kojo. Vuonna 2004 Tammi toi Keltaiseen kirjastoonsa Orhan Pamukin uuden romaanin Lumi. Luin sen melko tuoreeltaan ja tykästyin valtavasti. Se on vahvan poliittinen ja tuhti, todella hieno romaani. Sen jälkeen Orhan Pamukin teoksista on muodostunut minulle eräänlaisia turvasatamia: ne eivät tunnu koskaan…
-
Klassikon jäljillä, osa 3: Shakaali
Frederick Forsyth: Shakaali ( The Day of the Jackal, 1971). Otava 1972, 328 sivua. Suomentanut Sakari Ahlbäck. Olen lukenut viime aikoina niin paljon runoutta, erityisesti englanninkielistä, että tuli tarve aloittaa vaihteeksi jokin helppolukuinen, suomenkielinen viihdyttävä kirja. Ja kuten aina, ryhdyin silmäilemään omien kirjahyllyjen tarjontaa valinnanvaikeutta tuskaillen. Istahdin alas ja mietin, voisiko hyllyissä olla mitään dekkari-…
-
Tuhlaamisesta
Vielä viitisen vuotta sitten ajattelin, että voisin kirjoittaa romaanin. Hain sen kirjoittamiseksi apurahaa Taiteen edistämiskeskukselta, mikä minulle myös myönnettiin. Minulla on tapana pitää lupaukseni, joten kirjoitin romaanin. Kirjoitin vieläpä hyvän romaanin. Kun olin saanut käsikirjoituksen omasta mielestäni sellaiseen kuntoon, että sitä tohtisi näyttää kustantajallekin, hautasin sen arkistoihini. Sitä ei tulla koskaan julkaisemaan, koska en tule…
-
Klassikon jäljillä, osa 2: Helmi
John Steinbeck: Helmi (The Pearl). Tammi 1996, 118 sivua. Suomentanut Alex Matson. Hieman epäröiden nostan Helmen klassikon asemaan, sillä Steinbeckin teosluettelosta löytyy arvostetumpiakin ja laajempaan tietoisuuteen nousseita teoksia, jotka ovat helpommin nimettävissä klassikoiksi. Toisaalta ehkä onkin niin, että Steinbeck on tässä se klassikko: hän on kirjoittanut useita valtavan hienoja teoksia, useampia klassikkoja. Alkukielellä Helmi ilmestyi…
-
Toisiaan leikkaavat ympyrät
André Brink: Kun vielä muistan (Before I Forget, suom. Seppo Loponen). 333 sivua. WSOY 2006. Löysin André Brinkin kirjakerhosta. Noin miljoona vuotta sitten eli kaksituhattaluvun alussa oli vielä normaalia kuulua kirjakerhoon. (Nykyään sellainen olisi hassua, sillä moderni ihminen ei omista edes kirjahyllyä.) Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon liittyessä sai valita viisi ilmaista ”tutustumiskirjaa” (viisi kerhohintaista kirjaa piti sitten vastaavasti…
-
Kauneudesta
Kun ajattelee nykyihmisen alituista kiirettä ja huonontunutta keskittymiskykyä, on suoranainen ihme ettei runous ole tämän hetken ylivoimaisesti suosituinta kirjallisuutta. Runon lukeminen kyllä vaatii keskittymiskykyä, mutta monet runot ovat niin lyhyitä, ettei niiden äärellä ole pakko asua. Runon, joka on vaikkapa nelisäkeinen, lukee hetkessä, ja kun lukee riittävän keskittyneesti, sen voi jopa painaa mieleensä. Runo on…
teemuhelle.wordpress.com 