Kategoria: politiikka
-
Messuja, uutisia
Helsingin Kirjamessut avasi ovensa tänään. Minunkin kustantajani, Kustannusliike Robustos, on pystyttänyt sinne yhdessä muiden supertoimijoiden kuten Enostonen, Kustannusliike Parkon, Aarnin, Moebiuksen ynnä muiden kanssa sellaisen osaston, että Visa vinkuu ja velat muuttuvat saataviksi. Käykää vaikka tsekkaamassa, osasto 6h2! En osallistunut Turun messuille, ja nämäkin jäävät väliin. Syy on yksinkertainen: olen töissä. Palkkatöissä. Tämä on se…
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 9: Kanada
Malcolm Gladwell: Sinisilmäiset (Talking to Strangers, 2019). WSOY 2019, 375 sivua. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Päällys Martti Ruokonen, etukannen kuva iStockphoto. Olen päässyt maailmanympärimatkallani yhdeksänteen maahan, Kanadaan. Huomaa, että ollaan sulatusuunien äärellä: tämänkertainen kirjailijamme on syntynyt Englannissa ja muuttanut kuuden ikäisenä jamaikalaisen äitinsä ja englantilaisen isänsä kanssa Kanadaan. Tässä kirjassa hän kertoo enimmäkseen Yhdysvalloista. Malcolm Gladwellin…
-
Kajava ja työläiskaturunous
Viljo Kajava: Vallilan rapsodia. Otava 1972, 87 sivua. Viimeksi olin Juhani Ahvenjärven kyydissä pirkanmaalaisessa maisemassa, joten oli luontevaa hypätä Viljo Kajavan matkaan kohti 70-luvun Helsinkiä ja erityisesti Vallilaa. Tampereella syntyneen ja opintojen myötä Helsinkiin ajautuneen Kajavan tuotannossa Vallilan rapsodia sijoittuu jälkipuoliskolle. Teos on aina ollut sydäntäni lähellä, se mm. vaikutti suuresti Kahden kaupungin runojen syntyyn.…
-
Eteinen
Orhan Pamuk: Hiljainen talo (Sessiz Ev, 1983). Tammi 2011, 433 sivua. Suomentanut Tuula Kojo. Vuonna 2004 Tammi toi Keltaiseen kirjastoonsa Orhan Pamukin uuden romaanin Lumi. Luin sen melko tuoreeltaan ja tykästyin valtavasti. Se on vahvan poliittinen ja tuhti, todella hieno romaani. Sen jälkeen Orhan Pamukin teoksista on muodostunut minulle eräänlaisia turvasatamia: ne eivät tunnu koskaan…
-
Mikä ratkaisuksi?
Tammikuun loppupuolella ilmestyi Helsingin Sanomissa valtavan suorapuheinen artikkeli ilmastonmuutoksesta. Suosittelen lukemaan. Vuosittain ilmestyy erinäisiä raportteja ja viesti on useimmiten – tai pikemminkin aina – samankaltainen: vituiks mänöö. Hesarin artikkelin myötä jäin pohtimaan, mitä ihminen oikeastaan voisi tehdä? Haastan jokaisen pohtimaan asiaa, koska oman pohdintani lopputulos on suoraan sanoen aika lohduton ja makaaberi: Tämä laiva ei…
-
Klassikon jäljillä, osa 3: Shakaali
Frederick Forsyth: Shakaali ( The Day of the Jackal, 1971). Otava 1972, 328 sivua. Suomentanut Sakari Ahlbäck. Olen lukenut viime aikoina niin paljon runoutta, erityisesti englanninkielistä, että tuli tarve aloittaa vaihteeksi jokin helppolukuinen, suomenkielinen viihdyttävä kirja. Ja kuten aina, ryhdyin silmäilemään omien kirjahyllyjen tarjontaa valinnanvaikeutta tuskaillen. Istahdin alas ja mietin, voisiko hyllyissä olla mitään dekkari-…
-
Vuosi 2020
Näin vuoden viimeisenä päivänä on syytä kirjoittaa esiin kuluneen, varsin erikoisen vuoden kummallisuudet ja kohokohdat. Koronaviruksesta, lyhyesti, sillä pitkästi siitä ei taitane jaksaa enää kukaan lukea: käyn palkkatyössä Helsingissä, työskentelen salaisena agenttina eli toimihenkilönä kriittisellä alalla. Oli keväällä kummallista näyttää junassa todistusta poliisille, että minulla on lupa ylittää Uudenmaan raja. Tällaista ei ihan heti olisi…
-
Täydellinen muoto
Toisin kuin moni kirjailijakollegani, en ole tervehtinyt äänikirjaa mitenkään suurella lämmöllä ja ilolla. Siihen on useitakin syitä, joista yksi on äänikirjan symboloiminen painetun kirjan hautakivenä. Vaikka on tietysti kivaa, että kuunnellaan, on ikävää ettei lueta. On ikävää, että kirjan lukeminen koetaan niin ikävystyttäväksi puuhaksi, ettei sille haluta uhrata aikaa. Jotakin pahaenteistäkin siinä on, että lukemalla…
teemuhelle.wordpress.com 