Kategoria: kotimainen
-
Uuden kokoelman julkaisu
Kävin viime lauantaina uuden kokoelman tiimoilta esiintymässä Elävän kirjallisuuden festivaalilla Tampereella, ja kuinka ollakaan pääsin samalla ensimmäistä kertaa hypistelemään juuri painosta tullutta kirjaa – ja hitto miten hyvältä Kuu näyttää kirjaimensa näyttää ja tuntuu! Esiintymisvuoroni oli heti Suomirock-legenda Ari Taskisen vaikuttavan runoesityksen jälkeen. Hän esitti runoja viime vuonna julkaistusta kokoelmasta Puolimaailman mies (Nastamuumio 2022) taustanahojen…
-
Allitteraatio, assonanssi, sisä- ja loppusointu
Arto Melleri: Kuningatar Hysteria. Otava 1993, 61 sivua. Kansi: Jaakko Ollikainen. ”Ajatus, rytmi ja melodia.” Näin Arto Melleri kiteytti poetiikkansa Tahvo Hirvosen mainiossa Melleristä kertovassa dokumenttielokuvassa Yksinäisen tähden harhailija (2003). Se on minunkin poetiikkani ohjenuora – kenties jokaisen runoilijan, mutta Mellerin runoudessa myös hyvin leimallisesti esillä. Mellerin runot ”laulavat”, mistä hänen tuotantonsa loppupuoleen sijoittuva Kuningatar…
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 6: Suomi
Anja Samooja: Uralin ja Atlantin väliltä. WSOY 1964, 64 sivua. Kuudenneksi maaksi maailmanympärimatkallani valitsin kotimaan. Nyt ollaan jossakin 1960-luvun sodanaikaisessa Suomessa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on vielä alkutekijöissään, mutta paranemaan päin. Anja Samooja (1919–1966) julkaisi melko lyhyeksi jääneen elämänsä aikana kolme runoteosta, joista Uralin ja Atlantin väliltä jäi viimeiseksi. Kiintoisaa on, että teosta edelsi kuudentoista…
-
Kajava ja työläiskaturunous
Viljo Kajava: Vallilan rapsodia. Otava 1972, 87 sivua. Viimeksi olin Juhani Ahvenjärven kyydissä pirkanmaalaisessa maisemassa, joten oli luontevaa hypätä Viljo Kajavan matkaan kohti 70-luvun Helsinkiä ja erityisesti Vallilaa. Tampereella syntyneen ja opintojen myötä Helsinkiin ajautuneen Kajavan tuotannossa Vallilan rapsodia sijoittuu jälkipuoliskolle. Teos on aina ollut sydäntäni lähellä, se mm. vaikutti suuresti Kahden kaupungin runojen syntyyn.…
-
Säkeitä lumessa
Juhani Ahvenjärvi: Autotta Tampereen reunalla. Teos 2021, 54 sivua. Tutustuin Juhani Ahvenjärven runouteen, kun Teos alkoi julkaista hänen kokoelmiaan. Ensimmäinen Teoksen kautta julkaistu oli Yhä kiihtyvä tauko (2005), jonka sisältämiä rallirunoja pidin samaan aikaan sekä erikoisina että kiehtovina. Siinä oli kuitenkin havaittavissa jo seuraavan kokoelman, Liituvarjon (2010), tunnelmia. Liituvarjo räjäyttikin sitten allekirjoittaneen tajunnan totaalisesti. Nyt…
-
Luonnollisesti
Marja-Liisa Vartio: Häät. 51 sivua. Otava 1953. Marja-Liisa Vartio tunnetaan romaaneistaan ja kotimaisen proosan uudistajana, mutta kirjallisuuteen hän asteli runoudella. Häät on Vartion esikoisteos. Ohuehkossa kirjassa on runoja kaikkinensa vain kolmetoista, mutta osa runoista on varsin laajoja; esim. Nainen ja maisema on seitsensivuinen. Pidän edellä mainittua runoa jonkinlaisena avaimena teokselle, tulkinnalleni ainakin. Runossa nainen katsoo…
-
4. huhtikuuta 2021
Otin taannoin hätäpäissäni junaan luettavaksi Pentti Saarikosken päiväkirjasarjasta viimeisimmän, vuonna 2019 ilmestyneen Pohjois-Haagan ja Keravan päiväkirjat (Otava, toim. Tommi Liimatta), joka käsittää päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1972-75. Olisi sitä voinut valita jonkin ohuemmankin; yli viisisataasivuisena tämä on melkoinen järkäle kantaa laukussa mukana. Ensimmäisen viidenkymmenen sivun perusteella alkoholi määrittää Saarikosken elämää, mutta ei niin paljon kuin kirjallisuus. Myös…
-
Kasvuikäinen
Aura Nurmi: Leijonapatsailla. Otava 2020. Kun Nurmen esikoisen Villieläimiä (2016) julkaissut Kolera-kollektiivi löi oven säppiin ja laudat ikkunoihin, runoilija Aura Nurmi pomppasi Otavalle tekemään sitä kuuluisaa, vaikeaa ”toista teosta”. Täytyy heti alkuun todeta, että Leijonapatsailla vaikuttaa varsin vaivattomalta. Tämä on kehu: se hengittää, ei tunnu pakotetulta. Kirja kertoo nuoren tytön tarinan, tämän murrosiän koettelemuksista. En…
-
Näkemiin, Walkman
Pekka Kejonen: Suruttoman saattohoito. WSOY 2005, 114 sivua. Perjantaina 11. syyskuuta Savon Sanomat uutisoi runoilija Pekka Kejosen kuolleen. Hän oli menehtynyt edellispäivänä sairauskohtaukseen. Kejonen kirjoitti proosaakin, mutta minulle hän oli ennen muuta runoilija. Pidän hänen runotuotantoaan merkittävänä: se yltää beat-vaikutteisesta katurunoudesta ja luontorunoudesta aforismiin, ja on aivan omanlaistaan. Mielestäni merkille pantavaa Kejosen tuotannossa on se,…
-
”Näkymättömät unet”
Claude: Julmia ovat valvotut unet. Nastamuumio 1997. 64 sivua. Nyt ollaan kotimaisen kulttikirjan äärellä! Claudena paremmin tunnetusta Ilari Peltolasta jonnet eivät tietäne mitään, joten lyhyt kertaus lienee paikallaan: Claude oli 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla menestystä niittäneen Smack-yhtyeen solisti ja sanoittaja. Smack keikkaili myös Yhdysvalloissa ja tiedetäänpä esimerkiksi Nirvanan Kurt Cobainin diggailleen Smackia niin paljon, että on…
teemuhelle.wordpress.com 