Kategoria: klassikot
-
Teemu maailmanympärimatkalla, osa 14: Puola
Zbigniew Herbert: Kyynelten teknologiasta. WSOY 2005, 101 sivua. Suomentanut Jussi Rosti. Päällys: Tuula Mäkiä. Palasin pitkästä aikaa tämän teoksen äärelle, edellisestä lukukerrasta on useampi vuosi aikaa. Englanniksi olen lukenut Zbigniew Herbertin runoja tässä välilläkin, mm. mainion Poetry Foundationin sivuilta. Aivan ensimmäiseksi täytyy mainita, että Jussi Rostin käännös on todella hieno. En osaa puolaa enkä siksi…
-
Klassikon jäljillä, osa 5: Rantatiellä
Risto Rasa: Rantatiellä. Otava 1980, 79 sivua. Päällys: Marjatta Saastamoinen. Jatketaanpa vaihteeksi Klassikon jäljillä -sarjaa, jossa olen tähän mennessä kirjoittanut Idän pikajunan arvoituksesta, Helmestä, Shakaalista ja Uhrilampaista. Viidenneksi teokseksi valikoitui suomalaisen klassikkorunoilija Risto Rasan vuonna 1980 ilmestynyt runokokoelma Rantatiellä. Rantatiellä on Rasan tuoreempaa tuotantoa; sen jälkeen on ilmestynyt vain pari tuotantoa kokoavaa teosta sekä Taivasalla…
-
Odotus
Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot (Betting on the Muse, 1996). Sammakko 2015, 159 sivua. Suomentaneet Seppo Lahtinen ja Mikko Pihlajavirta. Mistä tunnistaa suuren ja tuotteliaan kirjailijan? Siitä että hän sinnikkäästi jatkaa julkaisemista kuolemansa jälkeenkin. Charles Bukowskin Betting on the Muse julkaistiin vuonna 1996, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Postuumiksi julkaisuksi siinä on kuitenkin harvinaisehkoa haikeutta; Bukowski…
-
Klassikon jäljillä, osa 4: Uhrilampaat
Thomas Harris: Uhrilampaat (The Silence of the Lambs, 1988). WSOY 2020, 397 sivua. Suomentanut Hanna-Liisa Timonen. En ole Uhrilampaiden suhteen ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, en edes toista. Itse asiassa olen suoranainen fani. Vanhana antikvariaatinkiertäjänä yksi suurimpia harmituksiani on se kun muinoin rahapulassa jätin ostamatta ranskalaisen keittiön klassikon, Larousse Gastronomique -keittokirjan, sen varhaisen englanninkielisen painoksen. Hinta…
-
Klassikon jäljillä, osa 3: Shakaali
Frederick Forsyth: Shakaali ( The Day of the Jackal, 1971). Otava 1972, 328 sivua. Suomentanut Sakari Ahlbäck. Olen lukenut viime aikoina niin paljon runoutta, erityisesti englanninkielistä, että tuli tarve aloittaa vaihteeksi jokin helppolukuinen, suomenkielinen viihdyttävä kirja. Ja kuten aina, ryhdyin silmäilemään omien kirjahyllyjen tarjontaa valinnanvaikeutta tuskaillen. Istahdin alas ja mietin, voisiko hyllyissä olla mitään dekkari-…
-
Ei joutavaa
T. S. Eliot: Joutomaa (The Waste Land). Kustannusliike Parkko 2020. 51 sivua. Suomentanut Markus Jääskeläinen. Jos kirjallisuuden klassikoksi kohonneesta teoksesta yrittää kirjoittaa jotenkin kritiikinomaisesti, on aika vaikea löytää näkökulmaa: arvottaako nyt sitten teosta joltakin uudelta pohjalta, vertaillako uutta suomennosta vanhempaan vai mistä sitä oikein lähtisi louhimaan. Minkä tahansa näkökulman sitten valitseekaan, törmää Eliotin teoksen vaikeuteen.…
-
Klassikon jäljillä, osa 2: Helmi
John Steinbeck: Helmi (The Pearl). Tammi 1996, 118 sivua. Suomentanut Alex Matson. Hieman epäröiden nostan Helmen klassikon asemaan, sillä Steinbeckin teosluettelosta löytyy arvostetumpiakin ja laajempaan tietoisuuteen nousseita teoksia, jotka ovat helpommin nimettävissä klassikoiksi. Toisaalta ehkä onkin niin, että Steinbeck on tässä se klassikko: hän on kirjoittanut useita valtavan hienoja teoksia, useampia klassikkoja. Alkukielellä Helmi ilmestyi…
-
Lihamestari
Charles Simic: Ääni aamulla kello kolme. WSOY 2008, 83 sivua. Suomentanut Timo Hännikäinen ja Aki Salmela. Luin tämän Simicin teoksen ensimmäisen kerran 5-10 vuotta sitten ja pidin siitä silloin samalla tavalla kuin jo jonkin aikaa lasissa seisseestä huurteisesta: maku on korostunut, mutta se kädenlämpöisyys vähän harmittaa. Sittemmin olen harvakseltaan selaillut kokoelmaa sieltä täältä, lähinnä suosikkirunoihini…
-
Häkkilintu
Howard Sounes: Locked in the Arms of a Crazy Life. Canongate Books 2009. Kun brittiläinen toimittaja Howard Sounes alkoi tehdä elämäkertaa amerikkalaiskirjailija Charles Bukowskista, kirjan kirjoittaminen vei mukanaan niin, että hän päätti irtisanoutua toimittajan pestistään. Sounesin omistautuminen näkyy, sillä kirja on kerrassaan upea. Se on kaiketi laadukkain omalle kohdalleni koskaan osunut elämäkerta. Henry Charles Bukowski…
-
Klassikon jäljillä, osa 1: Idän pikajunan arvoitus
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, 1934). Suomentanut Jaakko Kankaanpää. WSOY 2017. 310 sivua. Onko sopivampaa kesälukemista kuin kevyt dekkari? Luin tämän Christien ehkä tunnetuimman romaanin keskellä helteistä kesäkuuta; ulkona ja sisällä on ollut yhtä kuumaa, 25-28 astetta. Olotila on vaihtunut mukavan ja tukalan välillä. En viitsi kirjoittaa juonta auki vaikka…
teemuhelle.wordpress.com 