Teemu maailmanympärimatkalla, osa 3: Englanti

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus (The Seven Dials Mystery, 1929). WSOY 1982, 303 sivua. Suomentanut Helena Luho. Päällyksen kuva: Jori ja Ulla-Maija Svärd, typografia: Päivi Kuokka.

Etenin maailmanympärimatkallani kuubalaisesta runoudesta dekkarikuningatar Agatha Christien mukana Englantiin. Raaputettavalla maailmankartallani Yhdistynyt kuningaskunta kulkee nimellä Britannia, käsittäen niin Walesin, Skotlannin kuin ilmeisesti Pohjois-Irlanninkin, mutta tätä en tietenkään voi hyväksyä! Siispä raaputtanen Britannian vasta kun olen visiteerannut kaikissa noissa.

Seitsemän kellon salaisuus on Christien varhaisempaa tuotantoa, järjestyksessään yhdeksäs romaani. Se kuuluu ns. Tarkastaja Battle -sarjaan. Edeltävä, sarjan ensimmäinen romaani on Rakkauskirjeiden salaisuus (suom. 1948), joka omasta kokoelmastani puuttuukin (ja jota ryhdyn seuraavaksi metsästämään).

Syy, miksi tartuin tähän, on täysin nostalginen: kysymyksessä on ensimmäinen lukemani aikuisten romaani. Löysin Seitsemän kellon salaisuuden liki neljännesvuosisata sitten mummolan kirjahyllystä. Ihastuin kirjaan. Ihmekös tuo, sillä juoni on vetävä ja 20-luvun Englantiin sijoittuessaankin nuorta poikaa kiehtova: kaksi, oikeastaan jopa kolme suljetun huoneen arvoitusta ja mystinen salaseura pitävät huolen siitä, ettei tyhjäkäyntiä romaanissa juurikaan ole.

Aika oli tehnyt tehtävänsä, en muistanut loppuratkaisua ollenkaan. Vain henkilöhahmot tuntuivat etäisesti tutuilta.

*****

Itsestäänselvästi juoni on niin oleellisessa osassa, ettei sitä kummemmin viitsi avata. Tarina ampaisee liikkeelle lordi Caterhamin omistamasta Chimneysin herraskartanosta, jossa muuan unelias nuorimies Gerry Wade joutuu henkirikoksen uhriksi. Kartano on vuokralla liikemies Oswald Cootella, mutta palautuu takaisin Caterhamin poppoolle. Pian tapahtuu toinenkin henkirikos ja Caterhamin tytär, lady Eileen ”Bundle” Brent alkaa selvittää tapauksia.

Juoni on hivenen naiivi, mutta se Christien kirjoissa minulle kaikkein tärkein eli mahtava tunnelma on tallella. Henkilöhahmot ovat herkullisia, pinnallisia yläluokkaisia, joiden ajattelu ja sutkautukset ovat toisinaan hyvinkin hersyviä. Esimerkiksi kun lordi Caterhamin kartanossa suoritetaan kuolemantapauksen vuoksi ruumiinavaus, on se hänen mielestään säädytöntä, tietenkin. Samainen Caterham arvostaa eritoten joutilaisuutta, ja kiireisyyttä siinä joutilaisuudessaan. Huomioitavaa kuitenkin on, että Christie on kirjoittanut lordi Caterhamista modernin liberaalin henkilön: hänen tyttärensä Bundle saa avioitua kenen kanssa tahansa, koska ”nykyaikainen sivistys” niin vaatii. Samalla Bundle-tytär kuvautuu moderniksi, patriarkaatin rikkovaksi naiseksi. Hän kunnioittaa isäänsä, mutta vain kunnioitettavista syistä. Henkilögalleriassa onkin havaittavissa Christien romaaneissa usein näkyvä sukupolvien taitekohta: vanha, arvoissaan traditionaalisen jäykkä sukupolvi ja nuori, liberaali ja vapautuva sukupolvi.

Jännityksen lisäksi siis romantiikkaakin on, toisinaan jopa kauhun puolelle mennen (s. 229): ”Minä kirjailin sir Oswaldille kihloissa ollessamme nenäliinoja omilla hiuksillani.”

Ei mitenkään mairitteleva lauseenvastike, muuten. Näitä käännöskirjallisuuden helmasyntejä Seitsemän kellon salaisuudessakin riittää, mutta olen onnekseni jotenkin oppinut sivuuttamaan ne. Suomennokseen liittyen kaksi huomiota: käsinäveri ja golfnuija. Käsinäveri on siis pora (ja niin vinkeä sana, että kirjaan sen ylös muistikirjaani), mutta tuo golfnuija: voisiko se todella olla siis golfmaila?

*****

Seitsemän kellon salaisuus oli jälleen mieluisa lukukokemus aivan niin kuin silloin n. 25 vuotta sitten. Ajatella muuten: ei haitannut tuolloinkaan se, että niin kirjailija kuin romaanin päähenkilö ovat naisia. Nykyäänhän on tapana kiinnittää huomiota siihen, kuinka miehet lukevat vain miesten kirjoittamia kirjoja. Taitaa olla niin, että me, jotka olemme kasvaneet kirjallisuuteen kiinni, emme niin välitä kirjailijan sukupuolesta. Minäkin vietin ison osan lapsuudestani ja nuoruudestani Enid Blytonin luomissa maailmoissa. Mikään ei tietenkään voita kunnon tarinaa, ei edes kirjailijan sukupuoli, ja siksipä tätä Seitsemän kellon salaisuuttakin voi hyvin suositella.

Seuraavaksi matkaan Walesiin, luulen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: