Merenvaahdon palatsi

Merenvaahdon palatsi – Louise Glück ja muita yhdysvaltalaisia runoilijoita (suomentanut ja toimittanut Anni Sumari). Aviador 2019, 208 sivua.

Käännösrunouden julkaiseminen on nykyään siinä määrin harvinaista, että aina kun sitä tapahtuu, pyrin ostamaan kirjan. Tämän Aviadorin helmen lisäksi viime vuonna Enostone julkaisi Louise Glückin teoksen Uskollinen ja hyveellinen yö ja ntamo James Schuylerin Runon aamun, jotka kumpainenkin ovat Anni Sumarin käännöksiä. Näiden lisäksi kun vielä huomioi Kustannusliike Parkon julkaisut, voi todeta että runon ystävää on hemmoteltu viime aikoina runsain mitoin.

Merenvaahdon palatsi on hieno opus. Se esittelee kaksikymmentäviisi yhdysvaltalaista runoilijaa, jotka ovat: James Schuyler, John Ashbery, Philip Levine, Adrienne Rich, Mark Strand, Eleanor Wilner, Billy Collins, Marilyn Hacker, Sharon Olds, Michael Palmer, Louise Glück, Kay Ryan, Dara Wier, Mary Ruefle, Tony Hoagland, Marie Howe, Amy Gerstler, Denise Duhamel, Laura Kasischke, Sherman Alexie, Major Jackson, Terrance Hayes, Patricia Lockwood, Traci Brimhall ja Mahtem Shiferraw.

Runoilijalta on yleensä muutaman runon kavalkadi, vähän pituuden mukaan; esimerkiksi Patricia Lockwoodilta on mukana vain yksi mutta useamman sivun mittainen runo. Kattaus on mielestäni varsin monipuolinen ja kiinnostava. Oli hauska lukea vanhojen suosikkieni Philip Levinen, Adrienne Richin, Louise Glückin, Sharon Oldsin ja Billy Collinsin runoja suomennettuna, niitä kun ei taida juurikaan olla aiemmin suomennettu (nyt pois lukien Glück, mutta onneksi aina voi lukea alkukielellä). Levine on viimeisen päälle työnkuvaaja (en kuitenkaan sanoisi häntä työläisrunoilijaksi) ja Billy Collins suuri humoristi ja arjen tarkkailija. Suuresta suosiosta huolimatta ainuttakaan Collinsin kokoelmaa ei ole käännetty suomeksi. Ehkä tämä korjaantuu vielä, toivon. Myös Oldsin runoissa on paikoitellen vastustamatonta huumoria. Collinsilta olisin ehkä valinnut mukaan jonkin hänen suosituimmista runoistaan, jonkin jota hän itse tykkää lukea lukutilaisuuksissa kuten esimerkiksi runon Forgetfulness, jossa mielestäni kiteytyy olennainen hänen poetiikastaan.

Minulle uudemmista tuttavuuksista nostan esiin Sherman Alexien ja Denise Duhamelin. Todella mielenkiintoisia tekijöitä.

Anni Sumari on tehnyt valtavan hyvää työtä, se ei yllätä ketään. Merenvaahdon palatsi täyttää ansiokkaasti sitä tyhjiötä, mikä yhdysvaltalaisen nykyrunouden suhteen on runokentällämme ollut. Oiva ponnahduslauta siihen maailmaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: