Luonnon keskellä

Mary Oliver: A Thousand Mornings (Corsair, 2012). 50 sivua.

Tutustuin Mary Oliverin runouteen kymmenisen vuotta sitten, kun halusin kahlata syvemmin anglosaksiseen runouteen – ja nimenomaan alkukielellä. Siihen asti olin lueskellut englanniksi lähinnä beat-porukoiden ja Bukowskin teoksia, ja koin että oli aika laajentaa näkymiä.

Se oli jo käynyt selväksi, että käännösrunoutta kaikesta englanninkielellä kirjoitetusta on ilmestynyt Suomessa hyvin vähän (mikä on ymmärrettävää) ja tietysti sellainenkin ajatus taustalla oli, ettei käännös koskaan saattanut jäljentää alkuperäistä teosta. Käännetty teos on aina jossakin määrin eri teos. Ymmärsin myös, että englannin kieli oli lavea (ja siksi niin houkutteleva!) portti muun maailman runouteen, sillä englanniksi oli käännetty sellaisiakin merkittäviä runoilijoita, joita suomeksi ei kenties koskaan tultaisi kääntämään, kuten esimerkiksi romanialainen Mircea Dinescu. (Korjatkaa jos olen väärässä, jos häneltä onkin ilmestynyt suomenkielinen käännös.)

Etsiskelin runoja ja runoilijoita ja aika nopeasti Mary Oliverin nimi ponnahti esiin. Jos jotakin hyvää digitalisaatiossa on, se piilee asioiden tavoitettavuudessa. E-kirjat ja niille valjastetut palvelut ovat helpottaneet uuden kirjallisuuden löytämistä myös omalla kohdallani. Niinpä aloin latailla iPadiini mm. Mary Oliverin teoksia. E-kirja ja runous on varsin toimiva yhdistelmä!

*****

A Thousand Mornings on hieno teos. Se on kieleltään helppolukuinen, mikä on Oliverin runoudelle ominaista; sisään pääsee helposti, mutta pois ei haluaisi millään lähteä. Silti kerroksia riittää. Oliverin ilmaisu on tarkkaa, turhia hän ei höpöttele.

Tässäkin kirjassa ovat läsnä ne Oliverin runouden tutut ainekset: keskeislyyriikkaa, jossa ihminen ja luonto kohtaavat, ja usein ihminen esitetään ekologisesta näkökulmasta käsin luontoa häiritsevänä kappaleena, kuten kokoelman avaavan runon I go down to the shore loppu hyvin ilmentää: ”[…] what should I do? And the sea says / in its lovely voice: / Excuse me, I have a work to do.”

Viime vuosina Oliver on tullut tunnetuksi koira-aiheisista runoistaan (erityisesti teoksen Dog Songs, 2013, myötä) ja sitä kautta hänen Percy-koirastaan, joka tuntui olevan Oliverille loppumaton tutkiskelun ja kirjoittamisen lähde. Tähänkin teokseen Percy-koira on saanut kaksi runoa. Eniten kuitenkin eläinkunnasta huomiota saavat linnut, joita Oliver kuvaa monessakin runossa. Lähes tulkoon aina katse on alhaalta ylös, ihaileva ja arvostava siis. Niin kuin kuuluukin.

Luonto on Oliverille aina vertauskuva. Minulle teoksen koskettavimmaksi runoksi nousee viisiosainen Hum, hum (s. 28), joka kertoo suoraan sanottuna isänsä raiskaamasta lapsesta. Mehiläisten pörinä symboloi lähestyvää uhkaa, mikä sitten pitkähkön runon edetessä selviää lukijalle. Lapsi karkaa uhkaa ja pahaa oloa luonnon keskelle, siellä hän kokee olonsa ehkä vähän turvallisemmaksi.

Henkeäsalpaava runo, joka käsittääkseni on ollut Oliverille omakohtainenkin. Oliver on kirjoittanut aiheesta useammankin runon eri kokoelmiinsa. Ei niitä mukava ole lukea. Mutta paradoksaalista kyllä todella hienoja ne ovat.

*****

Jos kaipaat hyvää sisäänheittäjää englanninkieliseen runouteen, suosittelen ehdottomasti Mary Oliverin teoksia. Jos kaipaat hyvää sisäänheittäjää ylipäänsä runouteen, suosittelen sittenkin.

Tuhat aamua on ilmestynyt myös suomeksi, Basam Booksin kustantamana (2015), Pertti Niemisen ja Tuulia Toivasen kääntämänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: