Klassikon jäljillä, osa 2: Helmi

John Steinbeck: Helmi (The Pearl). Tammi 1996, 118 sivua. Suomentanut Alex Matson.

Hieman epäröiden nostan Helmen klassikon asemaan, sillä Steinbeckin teosluettelosta löytyy arvostetumpiakin ja laajempaan tietoisuuteen nousseita teoksia, jotka ovat helpommin nimettävissä klassikoiksi. Toisaalta ehkä onkin niin, että Steinbeck on tässä se klassikko: hän on kirjoittanut useita valtavan hienoja teoksia, useampia klassikkoja.

Alkukielellä Helmi ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1947. Ensimmäinen suomennos ilmestyi jo 1949, joten pitkän aikaa teos on valloittanut uusia suomalaisiakin lukijoita. Ajatella – minunkin niteeni on 21. painosta! Siihen ei kovin moni kotimainenkaan romaani liene yltänyt. Kirja on ilmestynyt Tammen Keltaisessa kirjastossa, mistä löytyvät minulle ne kenties rakkaimmat käännösromaanit.

Helmeen liittyen minulla on valtavan hienoja ja tärkeitä muistoja. Se nimittäin on teos, joka tuli määritelleeksi polkuni elämässä. Aika vahvasti lausuttu, tiedän, mutta totta se on: yläasteella, kun muut harrastukset alkoivat kiinnostaa nuorta Teemua enemmän, topakka äidinkielenopettaja Riuttu tempaisi erään oppitunnin aluksi Helmen esiin ja ilmoitti luokalle, että se luetaan seuraavaksi. Meidän luokalla ei ymmärtääkseni kovin monia lukijoita ollut, ja minunkin lukuharrastukseni oli taitekohdassa – oli edessä siirtyminen nuortenkirjoista aikuisten fiktiivisiin maailmoihin.

Helmen lukeminen oli minulle huikea, huikea kokemus.

Kun kertomuksen päähenkilö Kino asustaa vaatimattomassa majassa vaimonsa Juanan ja pienen Coyotito-lapsen kanssa, sain vertailukohdan sille mitä köyhyys oikeasti on. Minun perheeni oli keskiluokkaa, mutta pienen Coyotiton vanhemmat eivät omistaneet oikeastaan mitään. Eläydyin syvästi perheen tilanteeseen, eläydyn vieläkin; sydämessä muljahtelee kun luen tuon kuvitteellisen perheen ahdingosta. Kun Kinoa potkaisee onni ja hän löytää merenpohjasta suuren helmen ja alkaa elätellä toiveita paremmasta huomisesta, asiat alkavat mennä todella pahasti mönkään. Taas sai nuori Teemu oppia – äidinkielenopettaja piti huolen, että symboliikka meni jakeluun myös laisilleni jukuripäille.

Koko teos on oikeastaan yhtä suurta allegoriaa, moraalinen muistutus elämän perusasioista kuten toimeentulosta, ahneudesta, rahan vallasta ja yhteiskunnan yhtäältä valtavan positiivisista asioista (kuten lähimmäisenrakkaus) mutta myös sen hirvittävän sairaalloisista, oksettavista piirteistä, rahan vallasta ja köyhyyden poliittisuudesta. Voi kai tätä jonkinlaisena kapitalistisen järjestelmän ja amerikkalaisen unelmankin kritiikkinä lukea: ne menestyvät, joiden annetaan menestyä. Vanhahtavaakin käsitystä teoksessa on, muun muassa miehen ja naisen välisistä valtasuhteista: perinteisellä tavalla siinä kuvataan miehen kohdistamaa väkivaltaa naiseen, missä mies on vahva ja nainen heikko. Mikä piristävintä, mies esitetään kuitenkin päätään seinään hakkaavana typeryksenä (s. 80):

”Kino oli sanonut: ’Olen mies’, ja noilla sanoilla oli Juanalle tietty merkitys. Ne merkitsivät, että Kino oli puoleksi mielenvikainen, puoleksi jumala. Ne merkitsivät, että Kino oli valmis syöksymään vuorta vastaan, valmis mittelemään voimiaan meren kanssa.”

Kirjan luettuaan nuori Teemu päätti jatkaa lukuharrastusta myös aikuisten kirjojen parissa, Helmi tarjosi kokemuksen, jonka jälkeen lukemisesta muodostui minulle intohimo, mikä edelleenkin roihuaa. Ilman lukijuutta minusta tuskin koskaan olisi kasvanut kirjailijaa.

Yksi olennainen huomio: Steinbeck kirjoittaa vieraasta kulttuurista, intiaaneista. Intiaani hän ei itse ole.

Sitä paheksuttaisiin nykyisin, toiseen – vaikkakin fiktiiviseen – kulttuuriin astumisesta. Kirjaa ei julkaistaisi, mikä olisi hirvittävä sääli: niin hieno teos.

Yksi vastaus artikkeliin “Klassikon jäljillä, osa 2: Helmi”

  1. […] jäljillä -sarjaa, jossa olen tähän mennessä kirjoittanut Idän pikajunan arvoituksesta, Helmestä, Shakaalista ja Uhrilampaista. Viidenneksi teokseksi valikoitui suomalaisen klassikkorunoilija […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: