Päivä romaanihenkilönä on vuosi

Luen paljon, se ei liene kenellekään yllätys. Luen paljon kaikenlaista ja usein tietysti sellaista mikä on itselleni uutta, sekään ei ole yllätys – kuka lukisi vain yhtä ja samaa kirjaa? Mutta silti huomaan toisinaan palaavani kirjoihin, jotka ovat tärkeitä. Ne ovat ”turvakirjoja”, joiden funktiota itselleni en oikein paremmin osaa kuvata. Ovatko ne sitten sellaisia ”hyviä kirjoja”, kuten rahvaanomaisesti usein kuulee sanottavan? Varmaankin ja siihen minunkin on nyt turvauduttava. Tiedän vain palaavani niihin, niissä on jotakin joka minua kai rauhoittaa, toisaalta kiihdyttää, toisaalta mitä ikinä. Yksi tällainen opus on Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Monia, monia syitä siihen. Yksi on höpöttelevä kerronta, jota Dostojevski viljelee lavealti. Hahmot puhuvat hysteerisinä pitkiä pätkiä lankoja solmuun, ohi aiheen, ihmismäisesti. Tunteet ovat pinnassa aiheessa kuin aiheessa, kaikesta tehdään suurta draamaa. Tuossa entisaikain saippuasarjamaisuudessa on yhtäläisyyksiä nykypäivän viihteeseen, ja jos on mahdollisuus valita, mielummin katselen Dostojevskin henkilöiden alituista vihastumista tai itkua, kuin Vain elämää -televisiosarjan tunnepitoista tulkintaa. Ei biisillä niin väliä, kunhan kyynel lentää! Olen antanut itseni ymmärtää, etteivät klassikot ole kuivakkuutensa vuoksi kovin suuressa suosiossa nykylukijain keskuudessa. Se on vähän hassua, sillä emotionaalisesti ne ovat kaikkea muuta kuin tylsiä. (Parhaillaan muuten luen Juhani Suomen kirjaa Kohti sinipunaa. Mauno Koiviston aika 1986-1987. Siitä kuivaa ylle, jos on kuset housussa. Poliittinen lähihistoria… Masokistin vikaa täytyy olla, jos siitä pitää, mutta minkäs itselleni voin?) Toinen on Raskolnikov, kirjan nuori päähenkilö, johon on jotenkin älytöntä samaistua kun ei itse ole murhannut ketään. Se ahdistuksen määrä, mikä lukiessa heittyy ylle, osoittautuu aina hyvin katarttiseksi kokemukseksi. Kolmas on aika. Romaani on upottava ikkuna, vaikka sen pääasialliset tapahtumat sijoittuvat lyhyehköön ajanjaksoon. Siinä pääsee historiaan vievään aikakoneeseen, joka taivaltaa poikkeuksellisen hitaasti. Aika hidastuu, välillä pysähtyy. Siksi Rikos ja rangaistus on kuolematon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s