Runo on hidas

Kuuntelin Yleisradion Kultakuume-ohjelmaa. Siinä oli vieraana Hannu Helin, erityislaatuisimpia suomalaisrunoilijoita kautta aikojen. Hannu on yksi suurimmista innoittajista kirjoittamiselleni, olen aina ihaillut hänen rohkeuttaan, hahmottamisen ja kirjoittamisen kykyään. Nyt hän on elämänsä loppusuoralla, syövän kanssa. Hannun itsensä lukemien hienojen runojen ja hänen kuoleman läheisyydestä huolimatta uhkuvan rohkeutensa lisäksi ohjelmassa kiinnitti huomioni erityisesti eräs Hannun mainitsema asia:

Runo vaatii aikaa ja huomiota. Sitä pitää lukea hitaasti.

Kenties hän ei ihan sanatarkalleen noin sanonut, mutta tuota hän tarkoitti. Viesti kuulosti tutunomaiselta, aivan kuin olisin ennen kuullut samanlaista puhetta. Ja olenkin. Suuri idolini musiikin puolelta, Topi Sorsakoski, sairastui ja kuoli keuhkosyöpään muutama vuosi sitten. Ennen kuolemaansa, heikkokuntoisena ja happiviiksien auttamana, Sorsakoskesta tehtiin dokumentti ja hänen haastattelunsa nähtiin Ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa, televisiossa. Siinä hän kertoo kuinka toivoisi, että ihminen joka hänen levyjään kuuntelee, aina välillä pysähtyisi kuuntelemaan ja ihmettelemään hienoja taustoja, miten milloinkin lauletaan ja mistä hän laulaa ja niin edelleen. Toisin sanoen Sorsakoski toivoi, että sen sijaan että musiikki on ihmisille itseisarvo ja taustamölyä, sitä kuunneltaisiin tarkalla korvalla, siihen keskityttäisiin ja sille annettaisiin aikaa.

Näillä kahdella edellä mainitulla herralla on samanlainen viesti. Se kuuluu: mikään ei ole itsestäänselvää. Antakaa taiteelle aikaa. Viettäkää sen kanssa aikaa, olkaa sen kanssa.

Minun ei ole aikomus julistaa, että totelkaa – puhuvat asiaa nääs. Tehköön jokainen kuten parhaaksi näkee.

Tulee mieleen, onko kuunteleminen ja lukeminen muuttunut olennaisesti viime aikoina? Kuunnellaanko musiikkia enää laisin vai onko se vain keino juhlimiselle, onko musiikista tullut korvanappikuuloketaustamusiikkia julkisiin kulkuvälineisiin? Entäpä lukeminen, onko se vain ajantäyttöä? Onko lukeminen nyt yhtä kuin vartti junassa tai aamupaskalla? Ja siksikö runoutta luetaan nykyisin niin vähän ja kapealti, kun ei ole aikaa ja/tai kärsivällisyyttä?

Kuinka moni meistä pysähtyy nimenomaan kuuntelemaan tai lukemaan? Liittyykö tämä elämään yleisemminkin? Pysähdymmekö kuuntelemaan mitä läheisillämme on sanottavaa, jäämmekö lukemaan ilmeitä heidän kasvoiltaan kun he puhuvat?

Minäkin luen junassa työmatkalla, ja kun en lue kuuntelen musiikkia. Mutta kotona istun mukavaan nojatuoliin ja asetan huolellisesti astetta laadukkaammat kuulokkeet korvilleni, annan musiikin tulvia korviini ilman että niiden takaa tulee mitään taustamölyä ja annan mieleni olla avoin huomioille. Samaan nojatuoliin rojahdan milloin minkäkin teoksen kanssa – tänään se on Tomas Tranströmerin Kootut teokset, otan tästä hienosta kirjasta yhden runon esiin ja annan sen olla siinä sylissäni silmien edessä katseen alla, mitään tarvetta kiirehtiä sivuja eteenpäin ei ole. Olen siinä sille runolle, ja se on minulle.

Tällaista on pyhyys jota tavoittelen. Pyhyys on allekirjoittaneelle yhtä kuin sielun rauha. Sen on yhteys korkeampaan voimaan, taiteeseen. Haluan kiusata ajatuksiani, aivojani ja mieltäni. En ole laisin uskovainen ihminen, mutta intiimiä pyhyyden tunnetta haen, ja taiteesta sen saan. Jos minulle uskonto pitää määritellä, toimittakoon taide sen virkaa; se on joka tapauksessa minua suurempaa. Sitä harjoitan säännöllisesti. Siitä saan turvallisuutta, sen äärellä tunnen kuuluvani joukkoon.

Tästä nimittäin on kysymys: antaa taiteelle mahdollisuus vaikuttaa ja antaa itselleen mahdollisuus vaikuttua.

Advertisements

2 kommenttia artikkelissa “Runo on hidas

  1. Hei, hienosti kirjoitit! Juuri noin asia on. Mikään ei ole itsestäänselvää, ei niin mikään. Ja lisään vielä oman näkemykseni, että läsnäoloa tarvitaan kaikessa mitä ihminen tekee. Eli kykyä syventyä lukemaan, olemaan, kuuntelemaan. Läsnäoloa siihen mitä tekee.Sitä ei kaikki osaa. Liekö syy kiire, levottomuus tai mikä sitten lieneekään syynä, en käy syitä erittelemään.

    Kun pysähtyy kuuntelemaan hiljaisuutta, kuule paljon ja siten on valmis kuuntelemaan musiikin ja runouden sanomaa, taiteen sanomaa ym. Ihmisen on todella pysähdyttävä. Moni pysähtyy vasta kun ei ole muuta mahdollisuutta. Ja on sitten heitä jotka jo osaavat ajatella kaikesta syvemmin kuten kirjoituksestasi käy ilmi.

    Kiitos tekstistäsi.!

    • Hei, kiitos kommentista ja kiitoksesta!

      Ajattelen niin, että kun ihminen keskittyy (ja ohjaa sen kulloinkin olennaiseen), on läsnäkin. Tämän päivän hektisyys ohjaa keskittymistä moneen suuntaan, pyrkii rikkomaan sen niin että ihminen kykenee tekemään monia asioita samaan aikaan. Keskittymisestä ja tekemisestä tulee helposti suorittamista eikä enää ole merkitystä miksi tekee, kunhan tekee. Tavallaan sellainen multitasking on saavuttanut huippunsa silloin kun kykenee suorittamaan mahdollisimman monta eri asiaa samaan aikaan. Samalla se (voi) tarkoittaa sitä, ettei tee yhtäkään asiaa kunnolla.

      Itse olen nyt jonkin aikaa harrastanut lenkkeilyä, sekä juosten että kävellen. Siitä nauttiakseni on keskityttävä tiukasti; juoksemisessa on tärkeää säilyttää hyvä juoksuasento ja hengittää hyvin ja oikein, jotta liikkuminen omilla äärirajoillaan on mieluisaa, kivutonta ja näin ollen järkevää. Fyysisesti lenkin jälkeen olo on useimmiten voipunut ja hikinen, mutta henkisesti tuntee itsensä virkeäksi ja rauhalliseksi.

      Luulen, että nykyään kaikenlaiset urheilun ja liikkumisen muodot ovat siksi niin suosittuja, että niiden avulla ihminen pakottaa itsensä keskittymään ja ”olemaan”. Mulle on syntynyt sellainen mielikuva, että ilman sitä pakottavuutta nykyihmisen on hankala keskittyä vain yhteen-kahteen asiaan ja täten rauhoittua, mikä on kovin surullista. Siinä suhteessa olisi ehkä syytä katsella taaksepäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s