Pelirohkeutta

Suomen Pikkuleijonat kaatoivat maailmanmestaruusfinaalissa Ruotsin, ja miesten lentopallomaajoukkue selviytyi pitkästä aikaa MM-kisoihin. Melkoinen urheilupäivä siis! Tästä sopivaa aasinsiltaa pitkin:

Olen nyt pari päivää lueskellut Aulikki Oksasen runoteosta Seitsemän rapua, seitsemän skorpionia (Kirjayhtymä 1979). Sen julkaisusta on kulunut melkoisen pitkä aika. Teos on pirullisen kaksijakoinen – tavallaan pidän siitä, toisaalta en. Teos alkaa muutamalla erittäin mausteikkaalla runolla, jossa ruoditaan yhteiskuntaa sellaisille mustelmille, etten itsekään kehtaisi. Yhteiskunnallisuus hiukan karisee matkalla, mutta rohkeus säilyy.

Välillä kirjoitetaan naiseudesta, tarkemmin äitiydestä, melko räävittömästi, mutta jotenkin niin vuolaasti ettei homma tahdo pysyä kasassa, vaikka ohut teos onkin kyseessä.

Ymmärsitte varmaankin, ettei tässä mitään aasinsiltaa ollut. Hämäsin.

Aulikki Oksanen on mielenkiintoinen runoilija. Katselin taannoin kiinnostuneena televisiosta näytettyä dokumenttia, jossa Oksanen oli aiheena. Hän on ollut nuorena aika poliittinen henkilö, ja moniaalle ulottuva myös taiteen puolella. Opettanut Teatterikorkeakoulussa, laulanut, näytellyt ja sanoittanut kipaleita. Ja sitten vielä tämä hänen runoilijuus ja runous, joka on verrattain väkevää ja joka on nyt herättänyt minunkin kiinnostuksen uudella tavalla sellaisten Sinua, sinua rakastan –tuntemusten jälkeen. Pikkuisen täytyy nähdä vaivaa, että kaiken silmille työntyvän runollishurmiollisen vyörytyksen ja vuodatuksen takaa saa hänen runoistaan esiin niitä piikitteleviä aineksia, jotka kovasti viekoittelevat mieltäni. Vaivannäkö kannattaa, nähdäkseni.

Olen nimittäin tässä viime aikoina tullut ajatelleeksi, kun on ollut kaikkea kiakkovierasasiaa ja puhetta yhteiskunnan nykymenosta, että onko taide epäonnistunut yhteiskunnan kommentaattorina? Oikeastaan Arto Salmisen poismenon jälkeen kunnon yhteiskuntakritiikki on jäänyt vain yksittäisten avokämmenhuitaisujen varaan. (Lukuunottamatta tietenkin minua itseäni, joka lienen tullut jo useampaan kertaan määritellyksi vahvasti yhteiskunnallisesti kantaaottavaksi runoilijaksi. Mutta itseäni en toki tohdi tässä sen suuremmin mairitella.) Eivätkä litsarit oikein kunnolla osu yhteiskunnallisten vaikuttajiemme vahvasti saippuoituihin kasvoihin.

Eikö kuitenkin taiteen yksi tarkoitus ole kommunikoida ympäristön kanssa, olla vuorovaikutuksessa ja elää ajassa?

Suomalainen kirjallisuus on osaltaan, pääosin, ehkä irti omasta ajastaan. Kenties se on seurausta siitä, että on itsepintaisesti yritetty saada aikaan jotain ajatonta, jolloin lopputulokseksi on jäänyt se, ettei teos tunnu kestävän edes omaa aikaansa, omaa hetkeään, vaan hukkuu jo ilmestyessään ympäristöönsä. Kynnyksellä on niin kovasti porukkaa, että vain osa pääsee sisälle. Eikä pihalla, jalat paskassa, seiso kukaan.

Teoksen pitäisi kertoa jotakin omasta ajastaan, jolloin se ottaisi osaa oman aikansa kommentointiin, ja jäisi samalla historiallisesti edes jollakin tavoin merkitykselliseksi tallenteeksi. Mitä rohkeammin, sen paremmin, sanoisin.

Aulikki Oksasen runoissa on tällaisia viitteitä. En osaa sanoa, jäävätkö ne yleisesti kovinkaan esille, ”kestävätkö ne aikaa”, sillä yhä useampi haluaa taiteelta vain viihteen tunnusmerkkejä.

Minä en. Kaivan sellaisia rujoja tekstejä takaa esiin, kun ei omasta ajasta tunnu löytävän tarpeeksi osuvaa kommentointia. Olisi helppoa todeta, että nykyrunouden pitäisi olla enemmän poliittista. Se on liian helppo selitys. Osuvampaa on todeta, että politiikka ja yhteiskunnallisuus ovat levittäytyneet yhä laajemmalle ja laajemmalle, leveämmälle ja pidemmälle, kuin missä ne sijaitsivat esimerkiksi 70–luvun lopussa.

Runouden, kirjallisuuden, täytyy olla rohkeaa. Aivan niin kuin Oksasen runous tai Arto Salmisen proosa. Aivan niin kuin Pikkuleijonien tai lentopalloäijien pelaamisenkin, jotta omaisivat mahdollisuuden voittoon.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s