Luakkasotaa

Sillä välin kun eliitti rusettiluisteli Tampere-talon käytävillä lasi kuohuvaa kädessään, talon edessä pelattiin hokia melko kovakouraisesti. Olen tuomaroinut mielessäni näitä ja yrittänyt sijoittaa itseäni kuvioon. Tuomio on selvä: olen jossakin siinä välissä. Ristitulessa, voisi sanoa.

Tänään torstaina oli Ylen A–Studio: Talkissa vieraana kokoomuslainen kansanedustaja, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja, vasemmistolainen opiskelija ja anonyymi kiakkovieras. Kuten aina: kun keskustelijoina on äärilaitojen edustajia, ei keskeltä saada oikein mitään ääntä kuuluviin. Paikoitellen keskustelun osapuolet äityivät intohimoisina puhumaan toistensa päälle tai toistensa ohi, eikä mitään merkittävää dialogia syntynyt. Niin, aina pitää olla ne äärilaidat. Entäpä jos studioon olisi otettu kreikkalaistaustainen automekaanikko ja vaikkapa kokkolalainen siivooja keskusteluun, olisi kysytty heiltä mitä he tahtovat?

Äärilaitojen katselu on tällaiselle keskellä tallaavalle ja rauhaa rakastavalle suoraan sanoen vittumaista. Minä kun en rahassa ui, vaan olen korvia myöten veloissa. En ole kouluttautunut, olen duunari ja kirjailija, kirjailijaduunari. Pistää vihaksi kun ajattelenkin kasvavia tuloeroja tai asunnottomia talvipakkasen kourissa lehtikeräyslaatikoissa, pienituloisia sairastavia ihmisiä, jotka kuolevat hoitojonoihin kun vauraampi väestö käy yksityisellä puolella lääkärin pakeilla. Olen saanut maistaa sitä, duunini työterveyshuolto on yksityisellä puolella. Siitä on hirvittävä etu, ja olen siitä hyvin kiitollinen työnantajalleni. Seun suhteen tiedän olevani onnekas.

Mutta ei minulla rikkauksiakaan ole. Minulla on omistusasunto Kanta–Hämeessä, tai pankkihan sen omistaa. Päätin ottaa lainaa pankista ja ostaa asunnon sen jälkeen kun yksinkertaiset laskutoimitukset osoittivat, että oli halvempaa asua omistusasunnossa pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuin kaupungin vuokra-asunnossa Helsingissä. Hirvittävä ja kummallinen ristiriita. Vaikka minulla olisi ajokorttikin, en omistaisi autoa sillä siihen taloudessani ei kerta kaikkiaan olisi varaa. Kuljen osan työmatkoista pyörällä, kesät talvet. Loput julkisilla kulkuvälineillä.

Olen huolissani samoista asioista kuin kiakkovieraat ja muut, jotka osallistuivat mielenosoitukseen: kuinka pärjään, jos sairastun vakavasti? Kuinka vaimoni pärjää, jos kuolen? Kuinka tulevat sukupolvet pärjäävät, jos elämisen yksi elinehto on se, että eläköitymiseen mennessä on oltava maksettuna katto pään päälle, sillä nykymenolla eläkkeestä ei vuokria tai lainanlyhennyksiä tulevaisuudessa makseta. Nytkin tekee jo tiukkaa. Ken tietää, vaikka 2020-luvulla eläkejärjestelmä olisi vain muisto jostakin.

Mutta siihen se jää: olen huolissani tuloeroista, ja huono-osaisista. Keskusteluohjelmassa vieraana ollut kiakkovierasmieshenkilö lietsoi sotaa eri yhteiskuntaluokkien välille. Vasemmistolainen opiskelija antoi poliittisen myönnön tällaiselle toiminnalle: ”en hyväksy, mutta ymmärrän”. Kiakkovieras haluaa pystyyn luokkasodan (vai joko se on käynnissä?) lyödäkseen säröjä ihmisiin ja heidän käsityksiin, ihmisten edustamien luokkien välille.

Eikö kiakkovieras ymmärrä, että niitä säröjä on ollut jo pitkään. Ja että tilanne on jopa parantunutkin. Kiakkovieras ei ainakaan ymmärrä sitä, että väkivalta lietsoo väkivaltaa: jos täällä kaikenlaisten muiden hörhöjen ohella pitää pelätä oman turvallisuuden puolesta siksi, että viisi vuotta sitten ostettu takki näyttää edelleen siistiltä ja joku urvelo äityy pitämään sitä vaurauden merkkinä ja tarjoaa siksi poikittaista mailaa selkääni Kanta–Hämeen kaduilla tai missä ikinä mahdankaan liikkua, ei tämä yhteiskunta ainakaan parempaan suuntaan ole menossa.

Mitä siis kiakkovieras oikeastaan haluaa tai tavoittelee, kun lietsoo luokkasotaansa? Käynnissä olevista luokkasodista on hyviä esimerkkejä ympäri maapallon, eikä yksikään niistä ole kovin ruusuinen. Entäpä sitten kun sota on ohi ja kiakkovieras on onnellisesti kukistanut eliitin? Senkin jälkeen jäljelle jääneiden ihmisten keskuuteen syntyisi eliitti. Se nimittäin on rakennettu ihmiseen; sitä kutsutaan ahneudeksi. Vankilassa, jossa kaikilla on samat (yhtä huonot/hyvät) lähtökohdat ja samankaltaiset elinolosuhteet, toimivat samankaltaiset luonnonlait: vain vahvimmat selviävät. Vahvuudelle siellä vain on eri mittarit. Sielläkin on silti oma ”eliittinsä”.

Onko kaikki edellä kirjoittamani suurta liioittelua? Ehkä. Mutta se johtuu pelosta. Yksinkertaisesti pelosta. Minulla kun ei otsassa lue: köyhä. Siinä lukee rauha.

Alkaa näyttää siltä, ettei Suomessakaan äärioikeisto ole ainut ääri, jota täytyy pelätä.

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “Luakkasotaa

  1. Hei,

    Samoilla linjoilla kanssasi olen. En hyväksy sitä että omaa mielipidettä pitää väkivallalla tuoda esille, minulle se väkivalta kertoo ihan jostakin muusta.

    Tuo Itsenäisyyspäivänjuhla on tarkoitettu kunnioituksena Vain Veteraaneille ja jos heitä ei enään ole sitten niitä ei pidetä. Siten voisi muulla tavoin sitä itsenäisyyttä juhlistaa, kansanjuhlana vaikka, muistokonsertteja ym keinoja varmasti on jos niin haluaa.

    Itse olen sitä mieltä että ”eliitti” saa juhlia, tehköön he rahoillaan mitä lystäävät mutta ei muiden rahoilla, ei veronmaksajien rahoilla. Vielä tuosta luokkaerosta, niin on aina ollut ja en usko että sitä voi koskaan kytkeä kokonaan pois. SIllä rahan mahti on voimakas. Ja jos ihminen rahan vallassa niin sokaistuu että inhimillisyys toista ihmistä kohtaan katoaa, on se minusta sitten sen ihmisen oma ongelma ja häpeä. Mutta päättäjissä luulisi olevan niitä inhimillisiä ihmisiä, ainakin Suomen asioista päättämässä olevilla. Mutta hekin valitaan sinne, eiks niin.

    On hyvä muistaa että aina se raha tai valta ”eliittinä olo” ei ole tullut helpolla, siihen on myös tehty töitä.Tunnen monia jotka tekevät / tekivät kahtakin, kolmeakin työtä ja opiskelevat/opiskelivat siinä samalla jotta saavat halutun ammatin tai aseman. On myös ihmisiä jotka haluavat toimia hyvän asian puolesta, eikä itsekkäistä syistä. Paljon voi myös vaikuttaa itse omaan opiskelun määräänsä. Tähän voin näin sanoa omasta kokemuksestani. Oli aika jolloin nukkuminenkin oli luksusta sillä aika meni töihin ja opiskeluun. Tärkeintä on arvostaa sitä mitä on saavuttanut eikä arvostaa sitä mitä ei ole saavuttanut.

    Huolia on varmasti jokaisella omasta toimeentulostaan ja selviämisestään.
    Tasapuolisuutta ei voi koskaan olla rikkaan ja köyhän välillä, niin kauan kuin asenteet on mitä on, mutta kunnioittamista ja arvostusta voi. Ja tuohon ”eliittiin” se on selviytymistäkin, kuten viittasit vankilamaailmaan. On siis olemassa erimallisia ”eliittejä” eri lähtökohdista. Mutta tässä vastauksessa otin hieman kantaa tuohon Tampereen tilanteeseen ja sen herättämiin ajatuksiin.

    Ei se liioittelua ole, ihmisten huonovointisuus senkun lisääntyy ja syitä haetaan aina ulkopuolelta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s