Silppua ja sylttyä

Kirjailijaliitto julkaisi lausuman, jonka voi lukea tästä linkistä. Se on hyvä lausuma, sillä aivan kuten kuka tahansa ammatikseen työskentelevä on huolissaan toimeentulostaan, niin on kirjailijakin. Aktiivinen ammattijärjestö, ammattiliitto, puhuu jäseniensä puolesta, heidän suullaan, on asioista huolissaan ja varpahillaan. Tällaiset lausumat ovat positiivisia signaaleja siitä, että ammattiliitossa ollaan hereillä.

Lausumassa oikeastaan kiteytyy kaikessa lyhykäisyydessään juuri omaan kirjailijuuteeni kohdistuvat oleelliset ulkokirjalliset kysymysmerkit: toimisinko kokopäiväisenä kirjailijana, runoilijana, jos näkisin sen edes etäisesti realistisena mahdollisuutena? Kyllä toimisin. Mutta harva sitä runoteoksia tai romaaneja kirjoittamalla tulee toimeen; pitää arvostella kirjoja ja kirjoittaa jatkotarinoita viikkolehtiin ja yrittää saada jalkansa jonkin mediatalon kynnykselle, jotta saisi kolumnipaikan ja pääsisi televisio-ohjelmiin, ja ehkä senkin jälkeen pitäisi heittää vielä nelituntista vuoroa Shellin baarissa tai Pasilan aseman Hesessä.

Ammattiin kuuluu luonnollisena osana myös muuta kirjoittamista ja esiintymisiä”, lausumassa todetaan. Tuossa on se suurin ongelma; minusta kun muunlainen silpputyö ei ole oikein luonnollista tekemistä ajatustyötä ja aikaa vaativan kirjailijantyön oheen. Tämä on tietysti persoonaan liittyvä asia; minulle luonnollisinta olisi, että perustulon tms. virityksen myötä voisi yhä enemmän keskittyä esim. romaanin kirjoittamiseen ja jättää muita töitä vähemmälle. Toki esiintymiset ymmärrän osaksi markkinointia ja osaksi muita juttuja, teen niitä mielelläni eivätkä ne samalla tavalla tunnu kuormittavilta kuin se, että täytyisi haalia pieninä palasista ne pakolliset leivänmuruset. Mutta jos olisi olemassa vaikkapa jokin perustulon kaltainen asia, saattaisiko se helpottaa niiden silpputöiden määrässä, jotka kenties vievät kirjailijan ydintyöstä aikaa? Tehtäisiinkö ns. välitöitä vähemmän? Julkaistaisiinko kirjallisuutta vähemmän? Olisiko yksittäisen kirjailijan kohdalla julkaistavien teosten frekvenssi väljempi? Nämä ovat kysymyksiä, joita voisi pohtia.

En nyt tarkoita, että Kirjailijaliiton tulisi mielestäni hankkia jonkun poliittisen puolueen viitta harteilleen, vaan pikemminkin olemaan aktiivinen myös poliittisissa asioissa. Ne kun ovat keskeisesti liitoksissa työelämäänkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s