Proosarunoa vai runoproosaa?

Kolmen ensimmäisen kokoelmani (sorta vala, Kiss ash & Oy) muodostama trilogia on enemmän impressionistinen triptyykki kuin osa kirjallista avantgardea. Mustat lehdet taas … niin, sitä en ole koskaan ajatellut runoteokseksi vaan pikemminkin proosarunoelmaksi. Olen aina vähän kummeksunut sitä, kuinka esim. runon ja proosan väliseen tyhjään kohtaan on syntynyt proosaruno vaikka runoproosa olisi tarkoituksenmukaisempi ilmaus ja laji. Kun proosaruno käsitetään runouden kädenojennukseksi proosaa kohti, muoto asetetaan kielen edelle. Se on minusta järjenvastaista; proosaruno ei ole proosamaista runoutta, vaan runomaista proosaa. Se on samalla osoitus erikoisesta ajatusvirheestä: runouteen ei tule liikettä, vaan proosaan -> proosa liikkuu lähemmäksi runoutta, eikä toisin päin.

Näin ollen siis kun olen lukenut joitakin puheenvuoroja siitä, kuinka esim. Mahdollisen kirjallisuuden seuraan (vai tulisiko kirjoittaa ”Mahdollisen Kirjallisuuden Seuraan”?) ”kuuluvat” kirjoittajat ja kirjailijat ovat penänneet proosalta tai siihen liittyvältä puheelta kehitystä, he ovat jo sitä saaneet: proosarunon. Se on mahdottoman kiinnostava laji, jota ei kai proosasta käsin ole juurikaan tutkittu ja tulkittu.

Aika hassua minusta. Että runollinen kieli, mutta likimain kieliopillinen lause, on riittänyt runouden liikkumisen ja kehityksen mainoslauseeksi. Että jopa tuollainen, sinänsä hyvin pieni seikka – muutos – on tulkittu mielummin runouden kuin proosan kohdalle. Samalla se asettaa kyseenalaiseksi suomalaisen runokentän vahvuuden; kuinka paljon ”proosarunoa” onkaan julkaistu, missä mittakaavassa eli kuinka vahvasti sitä on pidetty nykyrunoutena kun se on koko ajan ollut nykyproosaa, missä mittakaavassa se on muuhun nykyproosaan nähden? Se asettaa myös jonkinlaiseen kontekstiin ja uudenlaiseen vaakakuppiin proosakeskustelua penänneiden haluja: mitä nyt sitten oikeasti halutaan?

On muuten mielenkiintoista nähdä, millaisia teoksia Mahdollisen Kirjallisuuden Seura tulee julkaisemaan; ovatko ne runoproosaa vai proosarunoa.