25.7.2013

Sain viikko sitten lähetettyä runokäsikirjoituksen takaisin kustantajalleni. Siis sinne Robustokseen. Koska emme ole laittaneet nimiä paperiin sopimuksen merkiksi, on ehkä joidenkin mielestä riskialtista puhua ”kustantajastani”, mutta minä luotan siihen että tämä kirja syntyy, aivan kuten ne seuraavatkin vuosien kuluessa. Ja nimenomaan Robustoksen kanssa. Sillä siinä lafkassa on hyvä meininki!

Tein muutoksia käsikirjoitukseen muun muassa vaihtamalla sen nimeä ja kirjoittamalla lisää… No, en sano että runoutta, mutta kokoelmalle osviittaa antavaa materiaalia. Tarpeeksi salamyhkäistä?

Nyt kun kokoelma on ollut viikonpäivät kustantajalla ihmeteltävänä, olen taas kaivanut romaanikyhäelmän naftaliinista ja pohdiskellut sitä ja kirjoitellut hivenen esiin. Se on valmiina jossakin tuolla aivopoimuissa ja mielen lonkeroissa, mutta sen esiin saaminen vertautuu arkeologisiin tutkimuksiin: aivan kuin pienellä pensselillä sutisin pinnasta pieniä muruja pois jotta saisin kovan ytimen esiin. En osaa sanoa, tuleeko tästä mitään, mutta kova yritys ainakin on että tulisi. Kunpa olisi uskoakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s