10.7.2013

Valvotun yön jälkeen maailma on sumuinen. Aivot pyörivät ympyrää ja, no, tyhjää pyörittävät. Olin aikeissa kirjoittaa tänään, mutta oli parempi hylätä ne aikeet, siirtää huomiselle.

Posti toi tänään opuksia, vaikka mitä. Yhtenä niistä Siltalan julkaisema David Foster Wallacen esseekokoelman Hauskaa, mutta ei enää koskaan, jota ehdin jo odotellakin – ei sillä, ettenkö olisi aiemmin lukenut kyseisen herran tuotantoa, mutta kun häntä on suomennettu niinkin huonosti, että tuo lienee ensimmäinen suomeksi käännetty teos kaikkinensa. Jännä nähdä, miten kääntyy, vai mitenkäänkö.

Silti tartuin tuttuun ja turvalliseen melkoisen Bulgakov-seikkailun jälkeen. Aiemmin joskus lukioaikoina luettu Saatana saapuu Moskovaan tuntui jälleen järisyttävältä tapaukselta, aikuisten sadulta. Kaipasin sen jälkeen jotain… ei hilpeämpää, mutta aivottomampaa. Ja mikäs siihen paremmin sopisi kuin Pentti Kirstilän dekkari. Tätä ei pidä ottaa loukkauksena saati vähättelynä; mielestäni Kirstilä kirjoittaa hyvin ja sen dekkarit ovat aina vähän epädekkareita kun ei niissä jännityksellä pahemmin mässäillä.

Isku vasten kasvoja. Siis se Kirstilän kirja. Ei paskempi nimi rikosromaanille. Mutta ei se lukematta tule luetuksi. On laitettava Isku vasten kasvoja vasten kasvoja ja siirryttävä kodin lukunurkkaukseen, jota suurpiirteisenä ihmisenä kirjastoksikin nimitän.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s