Tuommosiahan me ollaan

HOW TO MARRY A FINNISH GIRL: Everything You Want to Know About Finland That Finns Won’t Tell You.

Kaikkea sitä tuleekin ostaneeksi. Harmiton, tarkoitukseton visiitti vain ohimennen Helsingin rautatieaseman Pocket Shopiin ja mitä tarttuikaan matkaan? Vaimo löysi äärimmäisen kiinnostavan dokumentaarisen opuksen Pohjois-Korean suljetusta valtiosta, minä ulkomaalaisille tarkoitetun humoristisen oppaan jonka avulla päästä naimisiin – ja sitä ennen ties minne – suomalaisen naisen kanssa. Kuulun erittäin huonosti kohderyhmään: olen suomalainen ja jo naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Phil Schwarzmannin kirjoittaman kirjan kivijalka lienee stereotypioissa, eikä se yllätä ketään. Lyhyt selailu kotimatkalla sai aikaan muutaman spontaanin hörähdyksen, joten sarkasmi ainakin tuntuu purevan. ”Tuommosiahan me ollaan”.

Joskus pitää relailla myös lukemisen suhteen. Raskaan kirjan jälkeen (Knausgårdin Taisteluni 1 oli myös erittäin palkitseva) luen usein jotakin höttöä tai ainakin kevyempää, sillä aivot eivät jaksa asettua samanlaiseen asentoon heti perään, vaan vaativat jonkinlaisen palautumisajan. Yleensä yksi kirja riittää, ja siihen käytän usein dekkareita, mutta nyt tartuin tuollaiseen. Onko kellään kokemuksia kyseisestä kirjasta? Jos tähän joku vastaa, olemme eittämättä kohtalotovereita. Tuskin kovin moni englantia ymmärtävä, mutta suomea taitamaton lukee tätä kirjoitusta. Knausgårdin tapaan tirkistelystä tässäkin on kyse: kiinnostaa tietää, mitä muualla meistä ajatellaan? Miksi kiinnostaa, en osaa sanoa.

Kirjan ostohetkellä Pocket Shopin valpas myyjä sai myytyä minulle myös oheiseksi läpinäkyvät irtomuovikannet. Ne on ovat pokkareita varten – mitä ilmeisimmin lisäämään niiden elinkaarta kulumisen suhteen. Pitihän sellaisia kokeilla, hyvin näyttävät toimivan! Pieni pujottelutyö kirjan kansien saamiseksi muoviläpyskän liepeiden sisään ärsyttää, mutta onnistuu loppujen lopuksi hyvin helposti. Iisiä ja järkevää, eritoten tällaiselle kirjahamstraajalle, jonka otsaan kihoaa hikihelmet aina, kun näköpiiriin ilmaantuu ns. ”taittaja”. ”Taittaja” kohtelee kirjaa miten tahtoo, eikä seuraavan lukijan todellakaan tarvitse kirjaa pyöritellessä pohtia, onkohan tätä luettu vai ei.

Kaikkea sitä tekeekin kirjojensa vuoksi. Mutta silti: irtomuovikannet pokkarille. Kaikkea sitä tuleekin ostaneeksi.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s