Romaanihenkilö ei käy paskalla

Huomasin taannoin, että edellisestä jäykkäkouristus-kurkkumätä -rokotuksesta oli kulunut yli kymmenen vuotta aikaa. Se pitäisi kai uusia noin kymmenen vuoden välein.

Tänään kävin pistätyttämässä sen terveyskeskuksessa. Vaimo evästi, että ”se laitetaan sitten persuksiin”. Samassa käsityksessä olin minäkin. Onnekseni en kuitenkaan ollut ehtinyt riisua housujani puolitankoon kun terveydenhoitaja totesi, että kyseinen rokotus pistetäänkin sitten olkapäähän.

Kiinnostun tällaisista arkisista asioista. Terveyskeskuksessa kun odottaa vuoroaan, saa suuremmin havainnoimattakin ajateltavia aineksia kirjallisia projekteja varten. Sellaisia tarjosi hänkin, ehkä karvan alta viisikymppinen mies, joka istui odotussalissa minua vastapäätä ja huusi neljä-viisi kertaa aika kovaan ääneen:

– Mää oon eläkkeellä, astman takia! 

Elämässä on erilaisia odotussaleja. Istuimme miehen kanssa samassa tilassa, mutta eri salissa. En tiedä yrittikö hän kommunikoida minulle, sillä mies ei katsonut minua kohti. Ajattelin, että tämä on elämää raadollisimmillaan. Ajattelin, ettei minun kuuluisi olla täällä, että olen tänne liian hyväkuntoinen. Ajattelin, että jos tällaisia ihmisiä kirjoittaisi romaaniin, se luokiteltaisiin inhorealismiksi. Ja aivan syyttä – ei kaikki negatiivisuuteen päin kallellaan oleva realismi voi olla inhorealismia. Jos tällaisesta kirjoittaisi runoutta, se olisi yhteiskunnallista runoutta. Silti kyseinen mies, kaikkine vaivoineenkin, saattaa olla minua onnellisempi mies. En usko siihen, mutta niin saattaa olla, sillä elämä on kummallista.

Fiktiossa pyritään usein mukailemaan todellisuutta. Henkilöhahmot muistuttavat ihmistä, kuvatut tapahtumat ovat usein tapahtuneet oikeastikin. Samankaltaisuudella pyritään takomaan avain samaistumiselle. Mutta vääristyneitä maailmoja ne ovat sittenkin. Yhden päivän romaaneistakin jää jotakin olennaista puuttumaan, vaikka ne yleensä arkea tuhdisti ja kattavasti kuvaavat.

Romaanihenkilöt eivät nimittäin koskaan käy paskalla.

Edes Knausgård ei tunnu käyneen paskalla, vaikka Taisteluni ykkösessä jonkun verran oksennetaankin, kännissä. Kusellakin siinä käydään, mutta tihrustaen – tehdään ohimennen. En muista, käydäänkö Arto Salmisen teoksissa paskalla, mutta jos käydään se luokiteltaneen huumoriksi. 

No okei. Ymmärrän kyllä, että romaanista löydettävät ainekset ovat kai aina jollakin tavalla merkittäviä. Niiden on pakko olla, koska ne on varta vasten siihen päätetty sisällyttää. Mutta on paskominenkin merkittävää. Vai eikö muka? Yrittäkääpä olla paskomatta.

Alkaa aika nopeasti hymy hyytyä ja asian merkittävyys palautua mieleen. 

Advertisements

9 kommenttia artikkelissa “Romaanihenkilö ei käy paskalla

  1. Käyväthän. Ainakin niissä kirjoissa mitä minä olen lukenut. Ja kirjoittanutkin. Josta saan aasinsillan siihen, että ensimmäisenä esimerkkinä tulee tietenkin mieleen uusin romaanini Valkoinen valo. Eikä ole minulta mitään rankkuuden tavoittelua, ruumiintoiminnot vaan ovat aika olennaisessa osassa kuvaamaan vaikkapa pultsarivaiheessa olevan alkoholistin elämää.
    Mutta siis, kyllä mulle tulee mieleen todella monia sekä suomalaisia, että käännöskirjoja, joissa käydään paskalla muutoin kuin humoristisen efektin vuoksi. (Klassikkoja, uusia ja kaikkea siltä väliltä.) Niin paljon, että listaamiseen on mieletön ajatus. Jo Dostojevskin Muistelmia kuolleesta talosta sisältää kuvauksia kammottavista peräpukamista ja pyyhkimisen kivuliaisuudesta vankileirillä. Ja aika moni päihderiippuvuuksista kertova kirja sisältää ko. toiminnon kuvauksia, koska se yleensä tuo muassaan vatsan toiminnan hankaluuksia suuntaan jos toiseenkin.
    Niin ja Seppälän Supermarketissa käydään sittemmin kuuluisalla runkkupaskalla, ihan muuten vaan.

  2. Muistaakseni Avaruusseikkailu 2001 -teoksessa selvitetään avaruusaluksen vessan toimintaa, mutten ole aivan varma. Se saattoi olla myös jokin muu science fiction -romaani.

    Kiitos tosi hauskasta postauksesta!

    • Kiitos itsellesi kommentista!

      Täytyypä jossakin vaiheessa tsekata 2001 – Avaruusseikkailu uudelleen. En muista paskakohtausta siitä, mutta kirjan lukemisesta on niin pitkä aika, etten muista oikein mitään muutakaan.

  3. Hanna-Riikka, epäilemättä käyvät. Itselleni tulee heti mieleen Reijo Mäen dekkari Pimeyden Tango, jossa epämääräinen vatsan kurahdus jouduttaa Jussi Vareksen tekemään tarpeensa eräässä ulkohuussissa.

    Tuon blogikirjoituksen pintatason taustalla majailee mielipiteeni siitä, kuinka kaunokirjallisuus on usein kovin hygieenistä. Liian hygieenistä mun makuuni.

    Mutta se on lavea asia. Vaatii useamman kirjoituksen. Tämä nyt oli vain yksi.

    Seppälän Supermarketin tärkein efekti on ”vau”, ja siihen kuuluu olennaisena osana sellaiset asiat, kuin vaikkapa runkkupaska. Olisi kummallista, jos tuosta opuksesta ei sellaista löytyisi.

    Dostojevski on nyt mainittu ns. kaanonista. Toisaalla tiedettiin sanoa, että myös Joycen Odysseuksestakin löytyy kohtaus, jossa päähenkilö Leopold Bloom käy paskalla. En jaksa muistaa, käydäänkö Cervantesin Don Quijotessakin tarpeilla…

    • Mitäs muuta olisi aiheesta sanottavaa… No ainakin Bukowskin kirjoissa kaikenlainen juopon ripulointi on olennaisessa sivuosassa. William Burroughsin kirjoissa opiaattien käyttöön liittyvän ummetuksen yms. kemikaalien ja ulostamisen syitä ja seurauksia luullakseni/muistaakseni käydään läpi.
      Minulle ruumiintoiminnot eivät ole erityisesti jääneet mieleen kirjoista, koska se on niin olennainen osa ihmiselämää, että siinä ohessa se menee kuin muukin arki. Dennis Cooperin kirjoissa on homma vedetty sen verran pitkälle, että jotain jo muistaakin. Sanotaanko, että tavaraa menee sisään ja tulee ulos. Ja toisaalta, kohtaus ehkä jää kuitenkin mieleen, jos rectumin tonkimista ja kaivelua kuvataan useampi sivu. Niin ja en muista eritystä kohtaa, mutta olen yllättynyt, jos Genetin kirjoissa ei käydä paskalla.
      Varmin tapa löytää ko. toiminnon kuvausta lienee miesten kirjoittamat päihde-, homoseksuaali- ja vankilakuvaukset. Yleensä ainakin taatusti, jos kirjassa on ainakin kahta noista ja se on omakohtainen.
      Onhan sitä, kuten jo aiemmin sanoin, en jaksa luetteloida Irwine Welshistä Kerouaciin. Niin ja naisesimerkki klassikoista: Duras kuvaa erittäin yksityiskohtaisesti keskitysleiriltä palanneen miehensä hyvin erikoista ulostetta ensimmäisten syömisten jälkeen.

      Nyt kun aloin miettiä naisia kuvaamassa naisia käymässä paskalla, alkoi heti pursuta mieleen ulkomaalaisia esimerkkejä. Hetken mietittyäni kosolti suomalaisiakin. Vaikka sivistykseni ei edes suomalaisista kirjoista ole ollenkaan niin hyvä kuin ehkä pitäisi.

      Mitä tulee omiin juttuihini. en lue omia kirjojani jälkikäteen, mutta olen erittäin hämmästynyt mikäli em. Valkoisen valon lisäksi muissa kirjoissani ei käydä vessassa kakkosella. Elinkautisessa ainakin aivan varmasti käydään. Pyrin sitä kirjoittaessani joskus yli 10 v sitten monen muun aspektin lisäksi näyttämään niitä kohtia, jolloin yleensä kuvakulma feidataan toisaalle, tai kirjassa vaihdetaan kappaletta. Niitä tyhjiä kohtia ja rivien välejä.
      Voi sitä nuoruuden intoa ja brutaalia suoruutta. Hyvä kirja se muistaakseni on, mutta minä olen vähän paljon toinen.

      Mutta: olen samaa mieltä siitä, että liian suuri osa nykykirjallisuudesta on ylihygieenistä, sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. Kivaa ja helppoa ja mukavaa, sopivan pinnallisesti syvällistä. Hakeudun ehkä luontaisesti toisenlaisten teosten pariin, mutta olen sen verran koettanut poimia ajan hengestä, että vähän tiedän missä mennään.
      Eli ymmärrän kyllä laajemminkin pointtisi, mitä tässä haet. Ja kun mentaalihygienia ja konkreettinen hygienia taiteessa yhdistetään, on tuloksena ehkä tuoksuvia vessapaperirullia, joiden siivuissa on rakkausrunoja. Tai jotain.

      • Hyviä esimerkkejä, mutta esim. Bukowski ja ulosteet on hyvin helppo yhdistää – kuuluu ikään kuin tematiikkaan. Kerouac menee samaa kategoriaan, Burroughs samoten – sama genre. Irwine Welshkin.

        Mua kiinnostaa enempi just se, miksi kirjallisuuden pitää olla ”tiettyä kirjallisuutta” että paska astuu kuvioihin.

        Absurdiahan tästä on keskustella, mutta tässä asiassa paskalla istuminen toimii jonkinlaisena ääriesimerkkinä ns. muka-uskottavasta kirjallisuudesta. Paremmin ja helpommin sellaista löytää useimmiten dialogista. Esim. nuoret minuttelevat ja sinuttelevat välistä, sitten yhtäkkiä ovatkin emmä ja etsä. Nuorison käyttämän kielen diskurssi on jotenkin totaalisen pielessä. Jonkinlainen välimuoto puhekielen ja kirjakielen välimuodosta. Melkoisen ärsyttävää.

  4. Mun kirjoissani käydään kyllä paskalla ja kusella, runkataan, joskus oksennetaankin. Mutta vain, koska nuo toiminnot liittyvät jotenkin johonkin niissä stooreissa. En erityisesti kaipaa kirjoihin paskaa mutten sen välttelyäkään. Sen sijaan kaipaan teoksia, joissa jokaista kappaletta on mietitty: mitä merkitystä tällä ja tällä jutulla on kokonaisuuden kannalta.

    • ”Sen sijaan kaipaan teoksia, joissa jokaista kappaletta on mietitty: mitä merkitystä tällä ja tällä jutulla on kokonaisuuden kannalta.”

      Näinhän se toki on, ja sellaisestahan sitä on opetettu ja oppinut tykkämään ja pitämään tiiviinä eli laadukkaana tapana ilmaista. Ja niinhän se onkin – ei edes jutustellessa jaksa jaaritteluja ja jorinoita, saati kirjallisuudessa.

      Silti joku runkkaaminen ja paskalla istuminen saattaa käydä vähän tylsäksi, jos ne tilanteet ovat kovinkin mietittyjä. Sitä olen alkanut vieroksua. Saman toiston makua, vaikka tarkoitus on ollut – ainakin hivenen – shokeerata lukijaa ja antaa tällä tavoin voimakasluonteinen efekti.

      Kärjistetysti: kaipailen, että tällaiset jutut voisivat olla omien osiensa summia ilman alleviivaavia merkityksiä

  5. Joten siis yleisellä tasolla: kirjallisuudessa yleensä ”romaanihenkilö ei käy paskalla” vaan ”romaanihenkilö käy paskalla, koska…”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s