23.5.2013

Knausgårdin ensimmäistä taistelua on nyt kaksisataa sivua takana. Kummallinen opus, kerta kaikkiaan. Jotenkin kaksijakoiset tunnelma – olen tunnistavinani Knausgårdin kirjoittamasta Knausgårdista palasia itsestäni, en ole ihan yhtä jyrkkä ja traumatisoitunut ihminen kuin hän, mutta samankaltainen kuitenkin. Se on vähän pelottavaa kun ajattelee, kuinka inhottava hahmo Knausgårdin Knausgård on. Silti se on aika hauska fiilis, peilailla likimain itseään tuommoisesta teoksesta.

Mietityttää, miten Knausgård pystyy pitämään jännitteet ja vireen yllä kaikkien kuuden taisteluosan lävitse. Mietityttää siksi, että kun olen ensimmäisestä osasta näin kovin viehättynyt, ajatus viiden muun yhtä hyvän osan läpikahlaamisesta mieltyy lähestulkoon euforiseksi kokemukseksi, jollaista en useinkaan kohtaa kirjallisuudessa. Sekin on pelottavaa. Että jos kohtaa. Ja vielä nykykirjallisuudessa. Huh.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s