17.5.2013

On tuskaisen kuuma. Vaikea ymmärtää, että helleraja on lähellä paukkua rikki, eikä olla edes kesäkuussa. Vaikka asunnon jokainen läpi on auki, puskee väkisinkin vichyä otsalle. Pitäisi hommata tuulettimia. Mutta ne ovat kalliita; voisiko joku tuulettimia kyyditsevä rekka kaatua, jotta saisimme erän lähellä olevaan Vahinkotavarakeskukseen. Sieltä irtoaa vaikka mitä ja yleensä puoleen hintaan, joskus halvemmallakin.

Olen muutenkin tulisilla hiilillä – kirjoittamisen suhteen on jotain mahtavaa tapahtumassa, mutta hyviä tapoja noudattaen en niistä puhu nyt mitään. En vielä. Mutta vihjaisen kuitenkin: mahtavaa. ”Upeeta, mahtavaa”, sanoisi Wayne’s Worldinsa nähnyt Pulttibois-fanaatikko.

Jännää, miten tänäkin vuonna kesä tuli luontoon muutamassa päivässä. Vielä runsas viikko sitten lehtipuut olivat talven raiskaamia rankoja ja nyt ne vehreinä helisevät tuulessa kannatellen oksillaan kovin laulavaisia lintuja. Yksi niistä töhri toissapäivänä keittiönikkunan jättimäisellä paskalla. Vois mennä lauleleen muualle.

Jännää, miten kesä tulee ihmiseenkin. Tekisi kauheasti mieli mennä parvekkeelle lukemaan Knausgårdin romaania, mutta maalipinnankin jo halkaisseet tukiraudoitukset lyövät luun kurkkuun kynnyksellä. En ole missään väleissä alakerran naapurin kanssa, enkä välittäisi rysähtää hänen parvekkeelleen. Tuskin edes tarjoaisi kahvia. Jos tarjoaisikin, pulla olisi kuitenkin kuivaa.

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “17.5.2013

  1. Hmh. No pidä sitten salaisuutta ja pidän täällä peukkuja!
    Täällä Vaasassa on ensimmäinen kesäpäivä. Tekisi mieli maalle, mutta sen mieliteon sijasta pitänee käydä fillariajelulla. Kun ollaan rannikolla, niin miltei aina on merituulta, joten sisällä on ihan OK vielä toistaiseksi.

    Nyt alkavat ajat, kun on kyllä vähän vaikea istua aloillaan lukemassa ja kirjoittamassa. Itsekuria, minä sanon itselleni, ja jos toistan sitä, niin kai minä jotenkin pystyn.

    En suosittele naapureiden niskaan rysähtämistä! Huh.

    • Kiitos peukuista! Merituuli lienee vielä kylmä? Jännästi sekin menee, että täältä sisämaasta sitä aina kaipailee sinne meren ääreen, mutta harvoin tulee ajatelleeksi että sieltäkin kaivataan sisemmäksi, tuulen suojaan.

      Joo, nyt aamut ja illat ovat lukemisen aikaa – ja yöt, pimeän aikaan on aivan sama milloin lukee. Nyt päiväajat alkavat vipattaa jalkoja ja houkuttelevat ulos, jonnekin, ja kun sinne menee, on tyytyväinen. Fillarointi on jees siihen(-kin) hommaan!

      Tulisi vain julkisivuremontti, niin uskaltaisi parvekkeellekin. Nyt siellä tahtoisi olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s