Paljastuksia

Haanpään Päivi haastoi kysymyksin, ja ajattelin vastata haasteeseen. Tällaisissa haasteissa on aina omat ”sääntönsä”. Niin nytkin:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. (Tässä kohtaa aion vähän rikkoa sääntöjä.)
5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Yleensä olen tullut myös rikkoneeksi sääntöjä, niin nytkin: jätän väliin kohdat neljä ja viisi, ja niiden myötä luonnollisesti myös kutoskohdan.

11 satunnaista asiaa minusta:

1. Pidän erityisen paljon viskistä. Pidän ehdottoman tärkeänä, että kaikki kirjoittaminen tapahtuu selvin päin.
2. Olen jäänyt koukkuun Mynthon-kurkkupastilleihin.
3. Kymmeneen vuoteen en lainannut kirjastosta mitään, koska kirjojen palauttaminen on minulle vaikeaa – ei siksi ettenkö muistaisi, vaan siksi etten millään haluaisi, sillä jostakin syystä minun on vaikea luopua kirjoista. Rikoin pitkän lainaamattomuusputken viime vuodenvaihteen aikoihin ja huomasin, että trauma lienee nyt ohimennyttä.
4. Luullakseni minut tiedetään aika suulaaksi ja sanavalmiiksi. Silti olen todella, todella ujo. Lisäksi olen helposti erakoituva persoona.
5. Urani lavarunoilijana alkoi Vesalan yläasteella. Koulu täytti vuosia ja sen kunniaksi järjestetyssä juhlassa lausuin viisisataapäiselle yleisölle runon, jonka kirjoittajaa en enää muista. Kokemus oli mielenkiintoinen joskin niin uuvuttava, että laitoin tähden lailla syttyneen urani samantien jäihin.
6. Olen soittanut kitaraa, laulanut ja tehnyt biisejä pitkälle toistakymmentä vuotta. Yksi vielä toteutumattomista haaveistani on julkaista oma levy.
7. En ole varma, osaanko laulaa.
8. Minulla on paha addiktio suklaaseen.
9. Ensimmäinen lukemani ”aikuisten romaani” oli Agatha Christien Seitsemän kellon salaisuus. Luin sen eräänä pääsiäisenä vähän Kaavilla, mummon ja papan luona.
10. Olen uhrannut kirjoittamiselle paljon, mutten koskaan ole sitä katunut.

Ja tässä Päivin antamat kysymykset & vastaukseni niihin:

1. Mitä sinulla on aina työpöydälläsi?
– Työpöydällä on aina kasa kummallisia papereita joissa vielä omituisempia muistiinpanoja, hyvä valonlähde ja tietokone.

2. Millainen on unelmiesi lukupaikka?
– Unelmien lukupaikka on (tälläkin hetkellä) oman kodin olohuoneessa sijaitsevan pikkuruisen kirjaston sylissä oleva nurkkaus, jossa nojatuoli, jalkarahi, sivupöytä ja lämmin, mutta tarpeeksi hyvin valaiseva lamppu antavat haluamani rauhan.

3. Jos saisit olla vuorokauden joku toinen, kuka olisit?
– Ehkäpä supersankarikitaristi Slash, Hercule Poirot, Teemu Selänne tai presidentti Sauli Niinistö.

4. Milloin olet onnellinen?
– Juuri nyt. Elämä on hyvää. Onni asuu pienissä asioissa.

5. Onko jokin kirja vaikuttanut elämääsi konkreettisesti, saanut jonkin muutoksen aikaan?
– On. Ainakin nämä: John Steinbeckin Helmi, John Irvingin Garpin maailma, Michel Houellebecqin Mahdollinen saari ja Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka.

6. Millaisia kirjoittamiseen liittyviä rutiineja tai rituaaleja sinulla on?
– Juon teetä kirjoittaessani

7. Lempieläimesi?
– Koira ja kissa.

8. Minkä uuden ammatin haluaisit opiskella?
– Kellosepän ammatti voisi kiinnostaa. Mekaniikan kirurgi.

9. Mitkä ovat lempisanojasi?
– Mahdoton sanoa, niitä on niin useita …

10. Mitä rakastat?
– Vaimoa ja perhettä, kirjallisuutta ja musiikkia, sanoja ja lauseita, kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Lämpöä: auringonpaistetta, saunaa. Kuumia juomia kylmässä, kylmiä juomia kuumassa.

11. Mikä laulu/sävellys kuvaa sinua parhaiten?
– Mahdotonta mainita vain yksi, joten muodostaakseni jonkinlaisen kokonaiskuvan sanon, että Hurtsin The Water, Topi Sorsakoski & Agentsin esittämä Vihreät niityt, HIMin The Kiss of Dawn, Rauli Badding Somerjoen Valot, The Killersin Midnight Show & John Fruscianten Central.

Advertisements

2 kommenttia artikkelissa “Paljastuksia

  1. Mielenkiintoista!
    Arvostan lavarunousuraasi – et ainakaan helpoimmasta yleisöstä aloittanut. Tai et lopettanut helpoimpaan, miten nyt vaan… ;)

    Hercule Poirot on muuten eräs turvahenkilöistäni, jos oikein ahdistaa, luen Poirot-dekkareita. Niissä voi tapahtua kamalia, mutta Poirot on aina takuuluotettava, väkivallaton ja tyylikäs, hän selvittää pahiksen ja maailma palautuu radalleen.

  2. Hercule Poirotin viehättävyys – pienten, harmaiden aivosolujen ohella – on kyky olla samaan aikaan likimain kiivastunut mutta silti rauhallisen luottavainen siihen, että kaikki selviää.

    Hän on minunkin turvahenkilöni, yksi niistä. Hänessä on sankarillisuutta jota kaipaisin tämänkin päivän tarinoihin: kiltti, mutta tarvittaessa armoton; ovela ja älykäs, mutta hivenen hupsu.

    En ole varsinaisesti lopettanut lavarunousuraani, se on edelleen jäissä … Kun sattuu hyvä ja sopiva paikka, sulatan sen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s