Jäniksen papanoita

Kiireiden vuoksi lukeminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Tämä on tietysti tekosyy; priorisoidessa lukeminen on nyt jäänyt muiden asioiden polkemaksi.

Kesken on Paasilinnan Jäniksen vuosi. Sen nimi voisi yhtä hyvin olla Jäniksen vuoksi, sillä se kuvaisi romaania paremmin. Jäniksen vuosi taas kuvaa oivaltavasti kerronnan harppomista, mikään yhden päivän romaani se ei tosissaan ole.

Oma kappaleeni on Suuren Suomalaisen Kirjakerhon painos, tiukkaan sidottu mutta yllättävän väljästi ladottu. Seppo Polameren kuvitus on hieno, ja mukava yllätys kirjan avaavalle, sivuja selaavalle.

Tekisi mieli väheksyä Paasilinnaa ja romaania; sehän on ollut muodissa viime aikoina. Korkeakulttuuria, korkeakirjallisuuttako? Pyh.

Mutta kuten viimeisimmästä Parnassostakin saimme lukea, muistaakseni Arto Virtasen ansiokkaan Paasilinna-kirjoituksen, Paasilinnan romaanit ovat suomalaista mainettaan parempia.

Mielestäni Paasilinnan väheksyminen on osoitus paskasta asenteesta. Huono asenne on osoitus kovin kapea-alaisesta lukuasennosta. Globaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna Paasilinnan teokset ovat kummajaisia, aivan kuin aikuisten satuja, jotka erottuvat massasta kirkkaasti, selkeärajaisina.

Paasilinnan tallaaminen on vain kateellisten panettelua. Hänestä pitäisi olla ylpeä.

Siltikin olen sitä mieltä, että Jäniksen vuosi harppoo, kulkee liian nopeasti, että se voisi olla parempikin romaani.

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Jäniksen papanoita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s