Riihimäki

Kuten tiedetään, Helsingissä on mukava asua, jos lompakossa riittää tuohta. Vuonna 2009, kun Helsingin kaupungin vuokra-asunto-osakeyhtiö Kannelmäessä päätti jokavuotiseen tapaansa korottaa vuokraa selityksellä, jonka vielä tuolloin osasin unissanikin ulkoa, mittarimme täyttyi ja päätimme lähteä Helsingistä. Olin paljasjalkainen stadilainen jota Helsinki kovasti yritti savustaa kaupungin rajojen ulkopuolelle. Helsinki onnistui. Huomasimme, että Riihimäen korkeudelta saisi ostettua omistusasunnon, jonka kuukausittaiset lainanhoito- ja asumiskulut olisivat pienemmät kuin helsinkiläisen vuokra-asunnon kuukausivuokra. Tänä päivänä niiden ero on vain kasvanut. Absurdia. Päätimme tehdä eräänlaisen hypyn tuntemattomaan – muutimme Riihimäkeen. Muuttopäätöstä edesauttoi se, että kirjoittamiseni oli tehnyt jonkinlaisen kummallisen stopin, en saanut tehdyksi mitään valmiiksi. Ajattelin, että kenties maisemanvaihto auttaisi. Kuinka hienoa oikeassa oleminen onkaan!

En tiennyt Riihimäestä muuta kuin Riihimäen Lasin ja Samuli Parosen. Sekä sen, että Riihimäki on radanvarsikaupunki. En taida tietää tänä päivänä yhtään sen enempää. Tiedän kuitenkin edelleen nuo edellä mainitut asiat. Niillä pääsee jo pitkälle.

Hetkinen, jotakin uutta on tarttunut muistiin: Renny Harlin on syntyjään riihimäkeläinen. Niin, repikää siitä ja tuntekaa sisällänne jäätävä polte. Die Hard!

Kävin palkkatyössä ja kaiken muun ajan kirjoitin. Tekeillä oleva runotrilogia oli ollut tekeillä jo viitisen vuotta. Ajattelin, että esikoisen täytyy olla jollakin tavalla erityinen ja erikoinen; esikoinen ja vielä trilogia: sen täytyi olla ainutlaatuista. On sittemmin osoittautunut, että olen ainoa joka niin ajattelee. Jopa ne kritiikit, jotka ottivat käsittelyynsä koko trilogian, jättivät huomioimatta seikan, että kyse oli trilogiasta. Kirjoittivat trilogiasta, mutteivät pohtineet teosten välisiä suhteita lainkaan. Ajattelin, että runokritiikki on mielenkiintoinen laji.

Vasta kun trilogian ensimmäinen osa eli sorta vala tuli valmiiksi ja olin lähettänyt sen eteenpäin, tajusin että se todella oli valmis. Olin saanut jotain valmiiksi! Kirjoittaminen oli tuntunut niin rennolta ja hyvältä, etten ollut kiinnittänyt siihen suuremmin huomiota. Jatkoin kirjoittamista intensiivisesti ja pian trilogia olikin valmis. Kyse oli ollut lopultakin vain pienistä asioista. Kun sain Leevi Lehdolta myönteisen kustannuspäätöksen aloin ymmärtää Riihimäen merkityksen runoilijan sielulle: se oli antanut rauhan.

Olen vieläkin stadin kundi, kaipaan sinne usein. Mutta yhtä usein kaipaan sieltä takaisin kotiin, Riihimäelle. Tämä on ”pieni suuri kaupunki”, tuo runoilijan pieneen sydämeen suuren rauhan.

Advertisements

7 kommenttia artikkelissa “Riihimäki

  1. Kyllä Riihimäessäkin on jotain kaunista – minä nyt ainakin. Mutta jos nyt vertaamme nimeä vaikkapa Ypäjään, niin onhan Riihimäki runollisempi! Se on kuulas ja helposti ymmärrettävä, jopa kaunis; myös etymologiasta tulee välittömästi aavistus mieleen.

    Suuren runoilijan titteli huolestuttaa. Aloittanen laihdutuskuurin.

  2. Ylitin Sveavägeniä ystäväni kanssa kun tämä sanoi ymmärtäneensä miksi paikallinen teksti kiinnostaa ihmisiä. Mitä paikallisempi, sitä enemmän ihmiset, siis lukijat, tunnistavat siitä itsensä, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Hän on kirjoittanut itse kirjoja Etelä-Amerikassa asuessaan. Minusta Riihimäeltä voi odottaa hyvää tekstiä! Siitä vain! Jäämme odottamaan.

    • Ehkä tarkasti johonkin paikkaan kiinnittyvässä tekstissä on jonkinlaista intiimiyttä, vahvaa luonnetta ja persoonallisuutta, joka nousee edukseen esiin.

      Nyt tekeillä olevassa runokokoelmassa on selkeä lokaalisuuden tematiikka, kulkurin ja/tai matkamiehen taito löytää jokaisesta paikasta sisin ja kotiutua siihen kunnes tie taas vie jalkoja.

  3. Siirryin osin samoista syistä, enemmän muista, stadista Lahteen. Täälläkin voi elää, vaikka kaipaan vielä yli 40 vuoden jälkeen stadia ja stadiin. Onneksi z-junalähiliikenne hoituu.

  4. Makuja on monia tuon Riihimäen suhteen. Olen siellä aikaani paljon viettänyt ja välillä edelleenkin. Asumaan en todellakaan sortuisi…mutta uskon että se mikä todella innostaa on se mitä syntyi runoilijalle siellä..sitä odotellessa! Ja eikö se koti olekin siellä mihin sen hattunsa asettaa, näin ainakin minun kohdallani on, ei maalla tai paikalla väliä.

  5. Kaiketi se niin on, että minne hattunsa asettaa, siellä on koti. Tosin vapaaehtoisestihan (kuten yleensäkin ihminen muuttaa) me Riihimäelle muutimme. Periaatetasolla kyse oli kohdallamme pelkästä kaupunkien välisestä kilpailutuksesta, ja siinä kilpailussa – niiden vaatimusten äärellä joita vaimoni kanssa asetimme – Riihimäki vei voiton Helsingistä. Mutta kuten edellä kuului: kiskoja pitkin pääsee sinne sun tänne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s