Talo täynnä rikollisia

Tapaus Jussi Halla-aho saa yhä kummallisempia mutkia: korkein oikeus tuomitsi hänet sakkorangaistukseen uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. On oikein, että Halla-aho tuomittiin.

”Uskonrauhan rikkominen” tuntuu käsitteenä vähän vanhahtavalta; se kajahtaa omituiselle eikä oikein tunnu sopivalta nyky-yhteiskuntaan. Vastakysymykseksi voisi kysyä, miksi uskonnon nimissä voidaan rikkoa sellaisen ihmisen rauhaa, joka ei ole uskovainen tai jonka uskonnollisuus, esimerkiksi Suomessa, on jotakin muuta kuin evankelis-luterilaisuutta tai ortodoksisuutta tai jotakin mikä ei ole erikseen sen tarkemmin määriteltävissä? Itse en ole uskonnollinen millään tavoin; kuulun kirkkoon, mutta oikeastaan vain siksi etten ole saanut aikaiseksi siitä erota. Hengellinen taas mielestäni olen (mutta sekin lienee enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen seikka): arvostan rauhaa, olen helposti erakoituva ja yksinoloon sopeutuva. Vaikka arvostan muiden seuraa, viihdyn erittäin hyvin myös omien ajatusteni parissa. Kirjoittaminen on seurausta siitä. Yksinolo on taiteen syntysija.

Mutta on uskonnoilla ja uskonnollisuudella jonkinlaista kaikupohjaakin Suomessa. Miksi muuten ihmiset suostuisivat maksamaan kymmenyksiään jonkinlaisen, jopa kiristämisen varjolla: sinunkin on maksettava, jotta voit kuulua tähän uskontoon. Haluatko kirkkohäät vain siksi, että sellainen tapa avioitua tai osa hääseremonian suorittamiseen on iskostunut aikain saatossa tajuntaasi, olet sellaisissa häissä viihtynyt ja sellaiset haluat myös itsellesi? Kyllä sinäkin kirkkohäät saat, mutta ensin/samalla pitää maksaa kymmenyksiä.

Kirkollisvero ei ole tästä päivästä ja se pitäisi lakkauttaa. Sen sijaan evankelis-luterilaisuuden, kirkkoon kuulumisen, voisi tehdä vapaaehtoiseksi niin, että siitä tulisi maksullista. Se pitäisi kytkeä valtiosta irti. Kuin kaapelitelevisiokanava – jos haluat nähdä tällaista ohjelmaa, sinun täytyy maksaa siitä. Mitään pakkoa sen näkemiseen ei olisi, valinta on jokaisen oma. Näin mittaamalla saataisiin samalla selville se, kuinka suosittu kirkko tänä päivänä Suomessa oikeastaan onkaan.

Halla-ahon toinen tuomio, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, on täysin tätä päivää. Mielestäni siitä nykyisellään saatavat tuomiot laahaavat täysin jäljessä rikoksen vakavuuteen verrattuna, ja Halla-aho olisi ansainnut saada rankemman rangaistuksen. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on toimintana samanaikaisesti kahdenlainen: se ensinnäkin polkee jotakin kansanryhmää jalkoihin ja samalla henkilökohtaisesti loukkaa yksilöä. Kolmanneksi se kannustaa muuta osapuolta rikokseen. (Neljänneksi, se on typerää, idioottimaista ja sivistymättömyyttä osoittavaa toimintaa.)

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on moninkertainen rikos. Sen mukaan siitä pitäisi myös rangaista. Jussi Halla-ahon tapauksessa rikoksen vakavuus ilmenee, tällä hetkellä, myös siten että hän on kansanedustaja, eli automaattisesti myös julkinen henkilö ja julkisuudesta elävä henkilö. Julkisuus (eli media) on hänet jo joltiseltaankin tuominnut, valtio olisi voinut tuoda oman kantansa selkeämmin esiin ja tuomita rangaistusasteikon yläpään mukaan. Vai miten on, kuinka rankasti ja rikollisesti pitää toimia, että maksimirangaistuksen ko. rikoksesta voisi saada? Hatunnosto silti korkeimmalle oikeudelle siitä että se uskalsi tehdä edes jonkinlaisen ennakkopäätöksen asiassa.

Jussi Halla-ahon tuomio on oiva esimerkki siitä, että tässä valtiossa ja yhteiskunnassa on pahasti jotakin vialla, eritoten syvällä eli rakenteellisella ja hallinnollisella tasolla. Jo Hyvinkään ampumistapauksesta kirjoittaessani toin esiin sen, kuinka valtio jatkuvasti antaa vääriä signaaleja yhteiskuntaamme siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Halla-aho on esimerkki siitä, kuinka eduskunnassa rikoksesta tuomittu ihminen korkeintaan menettää jonkin kansalaiselle täysin abstraktin valiokuntapaikan, mutta silti hän ei menetä työpaikkaansa. Toisin sanoen: rahalla hän varmistaa itselleen työpaikan.

Olen sitä mieltä, että automaattisesti ja aina kun kansanedustaja tai ministeri tuomitaan oikeudessa rangaistukseen, hänet pitäisi erottaa työstään. Ainakin hänet pitäisi voida erottaa. En tarkoita mitään ylinopeussakkoja, vaan oikeusteitse annettuja tuomioita.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että laki on kiero. Se omalta osaltaan suojelee rikollisia. Periaatetasolla on täysin mahdollista, eduskunnassa olisi koko talo täynnä rikollisia. Sellainen suoja heidän työpaikoillaan on, mitä muilla kansalaisilla juurikaan ei ole. Kansanedustajalle laki ei ole niin tiukka kuin muille, varsinkaan seuraamukset eivät ole yhtä ankaria. Onneksemme kansanedustajisto ja ministeristö ovat pääosin rehellistä, ahkerasti työtä tekevää porukkaa: luotan heihin. Nuo muutamat rikkaruohot pitäisi silti kitkeä pois.

Minä olen Suomen kansalainen ja minulla pitäisi olla oikeus siihen, että asioitani eduskunnassa ajavat rehelliset, hyvän moraalin omaavat, lakia ja muita ihmisiä kunnioittavat ihmiset. Aivan niin kuin kaikilla muillakin.

Miksi näin ei ole?

Advertisements

7 kommenttia artikkelissa “Talo täynnä rikollisia

  1. Pääsääntöisesti on ikävää lukea Halla-ahon tekstejä.

    Vinkki: en tekstissäni ota kantaa Halla-ahon teksteihin. Otan kantaa siihen kuinka periaatetasolla on mahdollista, että eduskuntatalo olisi täynnä rikollisia: heitä kun ei tunnu mikään tuomio sanovan irti työstään. Murhatuomioko pitäisi olla, ennen kuin kansanedustaja saisi kenkää pestistään? Melko vahva mandaatti työntekoon, ja melko vahvasti sitä käytetään jatkuvasti väärin. Näemmä.

    Vinkki: lue kirjoitukseni otsikko. ”Talo täynnä rikollisia”. Sen jälkeen lue teksti kunnolla: irrota Halla-aho kontekstista, aseta hänet korkeintaan ennakkotapauksen funktioon niin kuin minäkin teen, ja lue mitä kirjoitan vallan väärinkäyttämisestä ja suojatyöpaikasta, jollainen kansanedustajan pesti näyttää nykyään olevan. Jos minä saisin tuomion jostakin, vaikkakin väärin perustein, tulevia tai nykyisiä työnantajiani tuskin kiinnostaisi omat tai ystävieni/vieraiden ihmisten mielipiteet siitä, olinko ansainnut sen. Joutuisin kantamaan sitä ristiä koko loppuelämäni.
    Nyt saman joutuu tekemään myös Halla-aho, tosin sillä erotuksella, että kummallista kyllä näyttää sille ettei hän herraskaisesti joudu kärsimään niin kuin tavallinen tallaaja: kunhan maksaa vain sakot niin kaikki muu on unohdettu ja anteeksi annettu. Jussi Halla-aho on vain yksi esimerkki, toinen voisi olla vaikkapa Ilkka Kanerva. Mies sai ehdollisen tuomion lahjuksen ottamisesta, mutta silti luottamusta löytyy. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista? Jos kassaneiti varastaa kassasta, saako hän pitää työpaikkansa ja nauttia luottamusta senkin jälkeen?

    Jussi Halla-ahon Kreikkaan juntta-kommentit olisivat ansainneet tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mielestäni. Se oli tökeröä ja törkeää, suorastaan irvokasta ottaen huomioon hänen yhteiskunnallisen asemansa.

    Erittäin ikävää lukea kommentteja, joiden takaa löytyy vain nimimerkki.

    • Okei. Ei ollut tarkoitus räyhätä vaan informoida. Jatkaakseni tuosta Halla-ahosta väännän nyt rautalangasta sen, mikä tulee monille (ehkä tätäkin blogia lukeville) yllätyksenä, koska eivät ole sitä tekstiä vaivautuneet lukemaan: Siinä kritisoidaan oikeuslaitosta ja oikeuskäytäntöjä. Koko teksti ei liity juuri mitenkään somalien genetiikkaan ja muslimiprofeettaankin vain sen verran kuin hänestä tiedetään historiallisesti. Haluaisin siis vain erottaa kaksi asiaa: 1) H-a:n tekstien yleisestä linjasta saa toki olla mitä mieltä tahansa, mutta 2) oikeudessa käsiteltiin nimenomaan tätä yhtä, ”Täkyjä Illmanin Mikalle” -tekstiä vuodelta 2008.

      Oma mielipiteeni on myös, että sotilasjunttapuheita vääristeltiin myös. Ei se ollut Halla-aholta mikään ehdotus, vaan jonkinlainen pelkoskenaario. Eikä siitä nyt niin kaukana tälläkään hetkellä olla. Sitä paitsi Osmo Soininvaaran oli samanlaisia juttuja kirjoitellut aiemmin, mutta ei ketään kiinnosta, koska Ode kuuluu hyviksiin.

      • Tuskin se kenellekään yllätyksenä tulee: Halla-ahon kirjoitukset ovat aina jollakin tapaa kriittisiä. On hyvä toki erottaa nuo kaksi asiaa jotka mainitset, vaikka ne itsestäänselvästi eri asioita ovatkin; itsestäänselvää myös se että oikeudessa käsiteltiin mainitsemaasi kohtaa 2. Sen sijaan minä en sitä käsitellyt, eikä sitä tarvitse edes rautalangasta vääntää: riittänee kun lukee tekstin ilman ennakkoluuloja.

        Oma mielipiteeni Halla-ahon junttapuheista on, että mikäli hän aina jotenkin ”vahingossa” lipsauttelee asioita, jotka sitten muualla ”ymmärretään” väärin, on se ensinnäkin a) erittäin huonoa julkisuudenhallintaa, b) käsittämättömän hölmöä ja c) edellä mainittujen kahden kohdan jatkumoksi: selityksen makua. Luulisi, että yhdestä lipsahduksista melko nopeasti oppisi, mutta ehkei asia ole niin yksinkertainen.

        Yleisemminkin kansanedustajien möläytyksistä tulee helposti ajatelleeksi, että tarkoitus on joko provosoida tai sitten on sattunut vain erikokoisia vahinkoja, lipsahduksia. Ajattelen, että lipsahdus on liian helppo selitys – siispä taivun provokaation kannalle. Vaikka olenkin sitä mieltä, että mainitsemasi teksti (kohta 2) ei täytä määreitä, josta pitäisi tuomita yhtään minkäänlaiseen rangaistukseen, voisi kuitenkin todeta että Halla-ahon provokaatio toimi hyvin, ja nyt se taisi kolahtaa takaisin, hänen omaan nilkkaansa. Sananvapaus on vakava asia – otan sen erittäin vakavasti – mutta tässä kohtaa tapauksen ironisuus meinaa väkisin vetää suupieliä hymyyn.

        Toivottavasti asian tiimoilta herää keskustelua, nimenomaan tuomion oikeellisuuden suhteen.

        Lopulta vielä Soininvaarasta & Halla-ahosta: jos Soininvaara on hyvis, ja Halla-aho näin ollen kai pahis?, tulee miettineeksi: miksi niin on?

  2. ”On oikein, että Halla-aho tuomittiin. ”
    ”Halla-aho olisi ansainnut saada rankemman rangaistuksen.”
    ”Olenkin sitä mieltä, että mainitsemasi teksti (Täkyjä Illmanin Mikalle) ei täytä määreitä, josta pitäisi tuomita yhtään minkäänlaiseen rangaistukseen.”

    Häh?

    • Juuri näin. Aivan kuten edellä kirjoitin.

      Mielestäni Halla-aho ansaitsee rankemman tuomion asemansa vuoksi. Siksi oli oikein että hänet tuomittiin, vaikkei teksti itsessään ole niin paha kuin mitä mediassa annetaan ehkä ymmärtää.

      Yleisemmin: Halla-ahon retoriikka ei sovi kansanedustajan pirtaan; se on tarpeettoman provosoivaa ja kärkästä, huonotapaista ja tyylitajutonta. Ne ovat häpeäksi.

      Toivoisin, että kansanedustajien kohdalla oltaisiin tarkempia ulostuloissa ja kannanotoissa, verrattuna esim. yksityishenkilöön tai tekstinsä anonyyminä allekirjoittaviin – heihin joka tapauksessa suhtautuu varauksella. Allekirjoitan käsityksen, jonka mukaan kansanedustajan tulisi olla nuhteeton. Nuhteettomuus ei tarkoita pelkästään sitä, että välttää tuomituksi tulemisen. Se on myös rehtiä olemista yhteiskunnassa hyvän moraalin kera.

      Halla-aho on saanut kansalta vahvan mandaatin tärkeään työhön. Toistaiseksi hän ei ole onnistunut saamaan aikaan muuta kuin kohuja. Se on kovin itsekästä ja harmittava asia. Sitä varten häntä ei eduskuntaan äänestetty. Hän on samalla yksi syntipukeista, yksi pääsyypää siihen, miksi perussuomalaisten kannatus on laskenut.

      Mainittakoon, ettei tämä ollut puolustuspuhe perussuomalaisille eikä offensiivinen kannanotto heidän ajamaa politiikkaa kohtaan. Vain lyhyt analyysi siitä, miksi kannatus laskee ja ihmisillä, kuten minulla, alkaa olla mittari täysi hoopoilua.

  3. Kerrottakoon myös, että kiitän anonyymi-kirjoittelijoita asiallisista kommenteista. Hyväksyn anonyymit kommentit toistaiseksi, vaikka en niistä oikein pidäkään. Saatan muuttaa mieltäni, sekä tykkäämisen, että julkaisemisen suhteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s