Iänikuinen apurahamutina

Jos luulit, että kritisoin tässä kirjoituksessa sitä iänikuista apurahojen ja apurahoituksen ympärillä käytävää mutinaa, olet väärässä! Nimittäin juuri päinvastoin; jatkan mutinaani entisestään. Suoraan asiaan:

Kirjastoapurahat ovat taas haussa. Taiteen keskustoimikunnan sivuilta lisää infoa. Sivutoimisena kirjailijana (joka siis tarkoittaa sitä, että saan palkkatuloni muualta) minua kiinnostaa erityisesti Erityisehdot-kohta:

”Apurahan saajan on luovuttava päätoimisesta työstään vähintään neljän kuukauden pituisen apurahakauden ajaksi.”

Tuo tarkoittaa nyt siis kaiketi sitä, että mikäli hakee ja hakijalle myönnetään 7000€ kirjastoapuraha, joka on tarkoitettu neljän kuukauden työskentelyyn, on hänen oltava pois päätoimisesta työstään neljä kuukautta. Kapulakieli on ihanaa, ja niiden luojille voisi antaa apurahoitusta oikein olan takaa; tuon voisi kirjoittaa selkeämminkin.

Kysynkin teiltä, varsinkin päätoimisilta kirjailijoilta, kuinka aiotte olla poissa päätoimisesta työstänne koko apurahakauden ajan?

On erikoista, että valtionalainen instanssi kehottaa suoranaiseen työttömyyteen; ehkä tämä on sitä uutta kulttuuripolitiikkaa, jonka tarkoituksena on päälle päin näkyä käden ojennuksena kirjailijoille ja lukevalle yleisölle, mutta joka silti vain pyllistyy kasvojen eteen melko leveänä ilveilynä. Siinähän kirjoitatte, kirjailijat!

Haenko apurahaa? En tiedä vieläkään. Alkuvuoden olen asiaa pohtinut, mutta mihinkään päätökseen en ole tullut; minun ei ole mahdollista olla pois palkkatyöstäni esimerkiksi neljää kuukautta – kovin harvassa työpaikassa on näinä aikoina niin paljon ylimääräistä työvoimaa, että pakasta voidaan vetää aina uusi kortti tarpeen mukaan. Ehkä valtion tai kuntien työpaikoissa sellainen on mahdollista, mutta käsitykseni mukaan minun työnantajani on palkannut minut tekemään töitä, ei hillumaan. Sellainen ei ole osaltani mahdollista, vaikka valtio kenties jotakin sen suuntaista edellyttääkin niiltä sivutoimisilta kirjailijoilta, jotka palkkansa lisäksi maksavat kaikista tuista myös veroa. Mietin, onko järkeä hakea esimerkiksi 1000 euron apurahaa siihen, että maksan ensin lähes puolet valtiolle takaisin ja rippeillä ostaisin työtuolin jakkaran sijaan? Pirun kallis työtuoli sellainen, josta pitää hintaan nähden maksaa kaksinkertainen summa rahaa.

Kulttuuriministeri Arhinmäki on omien sanojensa mukaan valmis siihen, ettei ns. hyvätuloisilla kirjailijoilla olisi oikeutta kirjastoapurahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirjastoapurahan piiristä jäävät pois kirjoillaan hyvin tienaavat kirjailijat ja kaltaiseni sivutoimiset kirjailijat. Se toimii myös erittäin hyvänä kannustimena sille, että sivutoiminen kirjailija ajautuu pohtimaan, kannattaako tässä töitä tehdäkään. Jos tyytyisikin vähempään ja jättäytyisi pois työelämästä, ryhtyisi päätoimiseksi kirjailijaksi ja eläisi sen verran apurahoilla kuin mitä onnistuisi niitä saamaan, ja loput hakisi sossun luukulta. Lopettaisi verorahojen maksamisen ja ottaisi niitä vaihteeksi takaisinpäin. Sitäkö ministeri ja presidenttiehdokas Arhimäki tahtoo?

Jos kerran kirjailijan työ koetaan niin kovin aineettomaksi ja abstraktiksi, että sellaista työtä tekevien on tultava toimeen tukimäärillä joilla on täysin absurdia tulla toimeen ja elää edes jotenkin ihmisarvoista elämää, miksi sitä kuitenkin verotetaan rankimman mukaan? Ihan oikeasti, haluaisin nähdä kuinka esimerkiksi perhe Arhinmäki eläisi neljä kuukautta seitsemällä tonnilla. Siitä vielä verot pois.

Edit. n. klo 21.10.
Suomen Kulttuurirahaston sivuilta löysin minua, ilmeisen tietämätöntä, ohjeellistavan tekstin:
”Valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön taikka Pohjoismaiden neuvoston antamat stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä palkinnot ovat verovapaita”.

Mikäli hakisin jakkararahaa ja minulle sitä myönnettäisiin, voisin hakea sitä tarvitsemani summan verran; ei tarvitsisi varautua verotuksellisiin seikkoihin ja näin ollen lisäeuroihin. Sen sijaan sivutoimisen kirjailijan ei missään tapauksessa kannata hakea tuollaista neljän kuukauden (tai yli) apurahaa, sillä se tarkoittaisi eittämättä myös jonkin toisen apurahan hakemista ja koko mahdollinen neljän kuukauden kirjoitusvapaa olisi uhattuna.

Advertisements

16 kommenttia artikkelissa “Iänikuinen apurahamutina

  1. Ei mee veroja, apuraha on verotonta tuloa.

    Apurahan alkuperänen idis on olla taiteilijapalkka, ei stipendi. Siksi se on kohdistettu niin, että se korvaa päivätyön. Se, että Arhinmäki et kumpp. haluaa vielä täsmentää jakoperusteita on se, että Tuula-Liina Variksen kaverit ei enää keksi mihin ne käyttäs kaikki apurahansa, ku kolmosmökkikin on jo ostettu. Viimenen julkaisu porukalta tuli 90-luvun alussa.

    Mut toisaalta mun mielestä on aika loogista, että kahta työtä ei voi tehdä samanaikaisesti. Eli onhan sulla joka tapauksessa lomia, mikset voisi pidentää niitä palkattomalla pätkällä, jolle haet apurahaa? Ja vielä sellaistakin mietin, että voi taidetta ilman apurahaakin tehdä, hyvin monet tekee, moni tuntemani tyyppi ei hae niitä ollenkaan vaikka saumat olis hyvätkin.

  2. Moi Aleksis, kiitos kommentista.

    Aa. Sitten ole ymmärtänyt väärin; olen jotenkin ollut siinä käsityksessä, että johonkin euromäärään asti apuraha (kuten muukin tulo) on verotonta tuloa, ja rajan jälkeen verollista. Sinänsä outoa on, jos apuraha on verotonta tuloa ja vertautuu palkkaan, mutta siitä ei tarvitse maksaa veroja. Se itse asiassa entisestään kannustaa jättämään palkkatyön kokonaan ja heittäytymään ”vapaaksi kirjailijaksi” (mistä sitten vapaa olisikaan …). Huomautan vielä, että kirjoitin yllä nimenomaan kirjastoapurahasta.

    Mun mielestä on erittäin loogista, että kahta työtä voi tehdä samaan aikaan. Monet tekevät, eikä se heille ole mitenkään ongelmallista tai epäselvää; on olemassa sellainen käsite kuin työaika. Mulle maksetaan palkkatyössä tietystä tuntimäärästä tietty määrä fyrkkaa; sehän on kuukausipalkan (ja tuntipalkan) perusolemus ja luonne. Sen ulkopuolella aikaa kutsutaan vapaa-ajaksi, ja sillä mä kirjoitan. Kuten myös lomilla, jotka nekin kuulunevat vapaa-aikaosioon. Enemmän mä vahtaisin sitä, mitä ne apurahat ovat kirjallisessa mielessä saaneet aikaan, jos kerran palkkaa ovat, ja vähemmän sitä, kuinka paljon sivutoiminen kirjailija muualla tienaa.

    Yritin yllä kertoa syitä siihen, miksei tänä päivänä niin vaan voi hakea palkatonta vapaata; silloin tarvitaan tuuraaja töihin ja se maksaa työnantajalle tai vaihtoehtoisesti se työ jota normaalisti teen jää tekemättä. Niin sanotussa normaalissa työpaikassa työ ei katoa mihinkään, vaikka työntekijä katoaisikin.

    Kaikki, mitä olen kirjoittanut, olen kirjoittanut vapaa-ajalla ja ilman tukiaisia. En ole koskaan aikonutkaan hakea fyrkkaa mitään abtraktia ”kirjallisuuspalkkaa” ajatellen, vaan tarvehankintoihin – viimeksi kun hain kirjastoapurahaa hain sitä työvälineisiin kuten hakisin tälläkin kertaa. Jossakin utopiassa voisin hakeakin loman jatkeeksi palkatonta vapaata, mutta se on pitkä projekti eikä useimmitenkaan tapahdu siten, että soittaa vain esimiehelle tämän ilmoitusluontoisen asian. Pahimmassa tapauksessa huomaisin hankkineeni juuri palkatonta vapaata ja olevani tilanteessa, jossa minulle ei ole myönnetty minkäänlaista apurahaa.

  3. Nyt on näköjään ihan pakko antaa apurahaneuvontaa: verottoman apurahan määrä taiteelliseen ja tieteelliseen työhön oli vuonna 2011 19 tonnia ja risat. Jos työsuhteesi ja -tilanteesi on sellainen, ettei se salli lyhyitä esimerkiksi kirjastoapurahan edellyttämiä vapaita, niin hae pienempää summaa kuin tuo neljän kuukauden apuraha eli 1000-6000.

    Mutta lue nyt huolella vielä se hakuilmoitus: apuraha myönnettään LUOVAAN KAUNOKIRJALLISEEN TYÖSKENTELYYN eli kirjailijan tapauksessa jonkin teoksen kirjoittamiseen vapaamuotoisen työsuunnitelman mukaisesti. Eli työskentelyapurahaa ei myönnetä työtuoleihin tai muihin jakkaroihin eikä myöskään koneisiin. Jotkin kohdeapurahat saattaisivat tulla kyseeseen työvälineiden kohdalla.

  4. Hei Mervi, kiitos sinullekin kommentista.

    Kiitän myös ohjeistuksesta. Voisitko vielä avata hiukan abstraktia käsitettä LUOVA KAUNOKIRJALLINEN TYÖSKENTELY, mitä se sinun mielestäsi sitten konkreettisesti on? Kuinka paljon on yhden sanan hinta? Onko LKT yhtä kuin vapaamuotoinen työsuunnitelma kirjoittamisesta, joka toimitetaan lautakunnan käsiteltäväksi, vai onko suunnitelma osviittaa antava siitä mitä tulen kirjoittamaan ja sen toteuttamiseen tarvitsen tukea? Mihin konkreettisesti myönnetyt apurahat menevät; samanlaiseen abstraktioonko kuin mitä sen saamiseksi näemmä edellytetään? Itse käsitän kaunokirjallisen työskentelyn omalla kohdallani konkreettisesti kirjoittamiseksi ja kirjoittamiseen liittyy moninaisia asioita ja seikkoja johon tukea kaivataan, en tiedä sitten mitä se muiden kohdalla on … ? Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, ettei kirjoittaminen itsessään mitään maksa, siitä ei tapahtumana tai tekona koidu kuluja, vaan niistä asioista joita sen ympärillä tapahtuu ja on. Korjaa toki, jos olen väärässä.

    Taisin ns. ampua itseäni jalkaan tässä asiassa, istuthan kyseisen apurahalautakunnan johdossa. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka siellä apurahalautakunnassa valvotaan sitä, että raha on todella mennyt LUOVAAN KAUNOKIRJALLISEEN TYÖSKENTELYYN, eikä esimerkiksi johonkin muuhun, kuten elämiseen tai matkusteluun ym.. En voi ymmärtää, että rehellisyyteni ja avoimuuteni tällaisessa asiassa koetaan negatiiviseksi seikaksi, ja toki minullakin on suunnitelma, melko tarkkakin, ja sen toteutan siinä suhteessa kuin se minusta on kiinni. Sen sijaan melko ympäripyöreät suunnitelmat ovat lautakunnan mieleen; mietinpä, millaisia suunnitelmia kollegani ovat lautakunnalle toimittaneet, jos muutamaan vuoteen ei ole julkaistu juuri mitään, mutta apurahat ovat silti juosseet. Tästähän Hesarikin kiinnostui. Mielenkiintoista, kerrassaan.

    Myöntääkö kirjastoapurahalautakunta apurahaa suunnitelmasta vai sen toteuttamisesta, edes pyrkimyksestä siihen?

  5. Teemu, toi on vaan se protokolla, jolla hommat toimii. Kukaan ei tuu tarkistamaan mihin sä rahat käytät, enkä oo kuullut että kukaan olisi joutunut maksamaan luovaan työhön myönnettyjä apurahoja takaisin, koska ei oo ollu tarpeeks luova. (Tätä moni taiteilija muuten pelkää). Kirjottamisessa maksaa se, mikä tässä elämässä yleensä: asuminen ja ruoka, ei sitä tarvi eritellä, ellei projektiin kuulu jotain spesiaalia.

    Mut siis se työsuunnitelma on perhanan tärkee. Noissa noi lautakunnat on yleensä aika tarkkoja. Ei siihen mitään lukujärjestystä tarvi, mutta joku käsitys pitää syntyä siitä teoksesta, jonka apurahalla kirjoitat. Se pitää sit olla tiivis ja selkeä selvitys. Auttaa hemmetisti, jos teoksella on kustantaja ja julkaisuaikataulu, ja joku työnimi.

  6. Aleksis, kiinnitän edelleen huomioni siihen, mihin itse asiassa Hesarikin kiinnitti huomiota: millainen työsuunnitelma, kuinka hyvä ja millä tavoin, on sellainen jolla vuodesta toiseen saadaan myönnetyksi apurahoja, vaikkei mitään julkaistakaan? Tällöin, asiaa tarkasteltaessa, työsuunnitelma ei yksinkertaisesti voi olla määräävä tekijä, tai sitten se on ja samalla myönnetään, että tärkeintä on vääntää hyvä suunnitelma, eikä niinkään kirjoittaa niitä teoksia joita suunnitelmassaan esittää kirjoittavansa.

    Tuohon kaivataan läpinäkyvyyttä. Ja minä yritin, typerästi, omalta osaltani tuoda sitä esimerkkiä esiin hakijan näkökantilta, toin sen julkiseksi ja tein siitä aika yksityiskohtaisen myös hakemuksessani. Sillä en myöskään ymmärrä moraalia, että hakemalla haetaan kaikki mahdolliset rahat irti mitä saadaan, vaikka se tähän yhteiskuntaan niin kovin hyvin istuukin.

    • Kyllä maar, ihan samaa mieltä mä olen läpinäkyvyydestä. Se, että monet apurahalautakunnat toimivat anonyymisti mutta kuitenkin kaikki tietää ketä ne tyypit on, on omiaan hämärtämään koko touhun läpinäkyvyyttä.

      Mutta just tässä suhteessa Mervi Kantokorpi ja Risto Ahti ovat toimineet ihailtavalla tavalla tuomalla yleiseen keskusteluun jakoperusteita, kuten myös hakemuksiin liittyviä ongelmia, ynnä vielä kantamalla päätöksistään vastuuta.

  7. Eikös tämä Sariola joudu maksamaan apurahoja takaisin, vaikka kuka sen pystyy todistamaan ettei ne rahat menneet luovaan kaunokirjalliseen työhön vaikka hänen romaaninsa kirjoittikin joku toinen?

  8. Väittävät, että työsuunnitelma + aikaisempi näyttö on se juttu, jonka perusteella apurahansaajat valikoituvat. Näiden pohjalta pitäisi myöntäjälle syntyä vaikutelma, että kyllä, tuosta suunnitelmasta voisi tulla jotakin hienoa. Omiin hakemuksiini olen rehellisesti kirjannut, mihin rahat menevät: normaaleihin elinkustannuksiin ja muusta työstä vapautumiseen. Jos tarkoituksena on päätoimisesti tehdä päivätyötä ja kirjoittaa vapaa-ajalla, ei isoja apurahoja tosiaan kannata hakea: ne on ensisijaisesti tarkoitettu työskentelyn mahdollistamiseksi, ei vapaa-ajan rahoittamiseksi.

  9. Ymmärrän Mervin kommentin nyt tarkoittaneen ennen kaikkea sitä, että kun ihmiset saattaa hakea apurahoja työn materiaalisten kulujen kattamiseen siitä huolimatta, että niitä ei myönnetä. (Tietysti on apurahakohtaista, eli joka kerta pitää lukea erikseen)

    Niitä hakuohjeita ei kerta kaikkiaan voi lukea tarpeeksi hyvin, enkä nyt tarkoita ettet olisi lukenut. Mutta asiasta ei voi ilmeisesti tarpeeksi saarnata, koska tän apurahakoneen käyttöohjeet on hankalat.

    Luova kirjallinen työskentely ymmärtääkseni edellyttää työsuunnitelmaa, josta tulee kirkkaasti ilmi työskentelyn luonne. Tieteen hakemuksissa ainakin on eduksi, jos hakija osaa paitsi selvittää hankkeen sisällön selvästi niin myös osoittaa ymmärtävänsä sen merkityksen tiedeyhteisölle – koskeekohan tämä myös taiteen apurahoja?

    Kuten Aleksis sanoo, niin apuraha on tosiaan tarkoitettu päätoimiseen työskentelyyn. Kyllä minustakin, ja etenkin jos oisin oikeassa duunissa, 7000 neljälle kuukaudelle kuulostaa varsin vähäiseltä summalta. Ja käytännön järjestelyn vaikeilta. En tiedä miten kirjastoapurahan laita on, kuinka pitkän ajan kuluessa myöntämisestä se pitää käyttää ja kuinka monessa erässä, mutta kaiketi pelivaraakin on, sitä 4kk ei oo pakko tehdä yhdessä pötkössä just silloin kun saa sen rahan.

    Apurahajärjestelmä ei tee taiteilua turhan helpoksi ja tietty siinä on ihan hiton monta vikaa. Ehkä näitten myötä jo meidän elinaikanamme mentäs parempaan suuntaan (poislukien maailmanloppujen sun muiden mahdollisuus), mutta meidän nyt on valitettavasti sopeuduttava tähän miljööseen ja jos apurahoja halutaan, niin silloin mennään niiden ehdoilla.

    Mutta jokatapauksessa musta on hyvä, että tuot tähän keskeisen näkökulman – vakiduunia tekevälle ihmiselle on taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikea tehdä taidetta sivutoimisesti, eikä työn vaatimaa aikaa ja voimaa löydy, jos tekee sitä ns. siinä sivussa. Ja johtaa toki myös siihen että etenkin ensimmäisiä teoksiaan tekevät nuoret/nuorehkot kirjailijat tuppaa syrjäytymään muusta yhteiskunnasta, ellei nyt joku satumainen menestys osu kohdalle. Vikaa on myös tämänhetkisessä työelämässä, joka vie ihmisiltä aika paljon mahdollisuuksia elää muutakin kuin työelämää.

  10. Lisäksi luulen, että tuo erityisehdossa mainittu juttu koskee ainoastaan yli 7000 € rahoja, vaikkei sitä tuolla linkin takana olekaan kunnolla muotoiltu.

  11. Jukka, kiitos kommentista! Niin se kaiketi on, että vain yli seitsemän tonnin apurahoja varten täytyy olla työstä vapaa sen neljä kuukautta, mutta hassusti se on siellä muotoiltu.
    Minäkin olin hakemuksessani rehellinen, enkä tosiaan mitenkään lapsellisen yksityiskohtainen, vaan kerroin mihin raha noin suunnilleen menee: työolosuhteiden parantamiseen (mm. uusi tietokone) ja normaaliin elämiseen. Minusta tuokin on, jos joltakin anon rahaa, jo aika epäselvää ilmaisemista, mutta näemmä olisi pitänyt olla vielä epäselvempi. En kylläkään näin ollen ymmärrä, missä ja minkälaisena piilee se taito hienoon ja ansiokkaaseen apurahahakemukseen. Se on järjen vastaista.

    Aleksis, mun mielestä ei ole mikään ihme jos nuoret ihmiset tai uudet tulokkaat eivät välttämättä ole kovin hanakoita hakemaan apurahoja, jos se tällaista souvia on. Eikä Mervi Kantokorven tähän blogiin antama kommentti onnistu yhtään selventämään asiaa. Päinvastoin.

    Kiitos Maaria kommentista. Enemmän kuin itseäni tai omaa onnetonta kirjastoapurahahakemustani halusin sen sijaan nostaa esiin edelleen niitä epäkohtia, joita Hesarikin kuukausiliitteensä jutussa jo osaltaan esiin toi. En halua kaivaa kollegojeni jalkojen alle kuoppaa millään tavoin, mutta ei se sellainen peli vetele että joku repii suhteellisen suuria määriä fyrkkaa työsuunnitelmalla jota en voi käsittää, koska sen tuloksia ei selvästi ole nähtävissä. Sellainen on yksinkertaisesti kohtuutonta ja se jakaa ennestään vähävaraista kirjoittajakuntaa ennestäänkin kasteihin, kahtia, heihin jotka saavat jatkuvasti rahoitusta ja heihin joille sitä ei myönnetä koskaan tai korkeintaan kerran.

    Kertokaapa minullekin, miten sellainen työsuunnitelma voi olla ”hyvä”, jos sen varjolla myönnetään apurahaa, mutta mitään valmista ei tunnu syntyvän useaan vuoteen? Onko kyse siis vain kikkailusta? Siis aivan konkreettisesti: mitä sellainen työsuunnitelma sisältää, minkälainen se oikein on? Miten työvaiheet tai tekeillä olevat teokset voivat olla siihen eriteltyinä, miten ihmeessä? Mitkä ovat olleet perustelut? Eivät ainakaan sosiaalisia, sillä sosiaalisilla syillä ei pitäisi Kantokorven kommenttiin viitaten olla mitään tekemistä Luovan kaunokirjallisen työskentelyn kanssa. En minäkään mitään kohdeapurahaa hakenut, hain tukea elämiseen, kukkaron sisältöön, jota kirjoittaminen siihen liittyvillä seikoilla verottaa satunnaisesti roimastikin. Sosiaalinen motiivi se pikemminkin on, minun käsityskykyni mukaan.

    Minusta on likimain paradoksaalista, että kirjastoapurahan tarkoitus ei ole olla sosiaalinen tuki vaan tuki luovaan kaunokirjalliseen työskentelyyn, mutta silti rivien välistä kaikille on selvää, varsinkin heidän kohdalla joilta ei ilmesty moneen vuoteen yhden ainutta teosta, että nimenomaan se on ollut elämiseen tarkoitettu, ts. sosiaalinen tuki.

    Jos apurahan jakaja olisi yksityinen taho, ymmärtäisin heti hyvä veli -kerhot ja aivan älyttömät kommervenkit, mutta herranen aika: nyt puhutaan valtionalaisesta elimestä, jolla on mahdollisuus käyttäytyä täysin omavaltaisin ehdoin. Se on mielestäni moraalisesti vähintäänkin arvelluttavaa.

    • Hei Teemu: parhaillaan on menossa SKR:n maakuntarahastojen apurahahaku, josta voi hakea apurahaa myös kirjalliseen työskentelyyn, ja vaikka en nyt kirjallisuuden hakemuksen osalta päässyt tarkistamaan, ainakin kuvataiteessa SKR.ltä on voinut hakea joko täyttä vuosiapurahaa työskentelyyn tai pienempiä, lyhyempiä apurahajaksoja, myös kohdeapurahanomaisesti, budjettiin voi sisällyttää perusteltuja laitehankintojakin. SKR on valtion ohella toinen iso apurahanjakaja, ja vaikka koostuukin pienistä, yksityisten tahojen perustamista rahastoista, ei siellä auta sen kummemmin hyväveliverkostot. Sivutoimiseen palkkatyöhön sieltä löytyy selkeä ohje viikkotuntimäärineen, ainakin kuvataiteen puolella, veikkaisin että kirjallisuudessa pätee sama.
      Kannattaa siis lukea kaikki ohjeet huolellisesti, ja jos jotain ei ymmärrä, kysellä kollegoilta, viime kädessä myöskin ottaa rohkeasti yhteytttä apurahaa myöntävään tahoon ja pyytää selvennystä.
      Ihan iänikuinen puheenaihe kaikkien apurahaa hakevien keskuudessa on, kuinka yksityiskohtainen ja miten muotoiltu jne. hakemuksen pitäisi olla, ja lopulta kaikki tekevät kuitenkin sen omalla tyylillään. Tosi erilaisilla hakemuksilla on välillä pärjätty, välillä ei, eli se, mitä vaaditaan, on sitkeys. Siinä että jaksaa täytellä niitä hakemuksia, useampia vuodessa, ja siinä että kaikesta huolimatta jaksaa tehdä sitä omaa juttuaan, kävi miten kävi. Tsemppiä siis!

  12. Hei Hanna, ja kiitos kommentista ja tsempistä!

    Sitkeyttä vaaditaan, ja kyllä sitä minulta löytyy. Olen katsellut SKR:n apurahoja, harkinnut niitäkin. Mutta mietityttää josko ne kuitenkaan ovat minua varten, enpä tiedä. Vielä.

    En epäröi kysellä neuvoa ympäristöstä. Mutta pelkäänpä, että esim. kirjastoapurahan ollessa kyseessä ei parasta neuvoa saa ainakaan itse apurahaa myöntävältä taholta, ei ainakaan ainakaan asioita selventäviä neuvoja.

    Mutta, niin kuin Aleksis tuolla yllä jo kirjoittikin, siihen osaksi viitaten: karavaani kulkee ilman apurahojakin. Kirjoittamista minusta ei kitketä millään.

  13. Kannattaa hakea kaikkia mahdollisia apurahoja. Etenkin alkuvaiheessa apurahoja tulee sen verran vähän että kokopäivätyön ja kirjoittamisen voi hyvin yhdistellä toisiinsa. Nyt kilpailu apurahoista sen kun kiristyy kun kirjailijoita on enemmän kuin 20 vuotta sitten. Yhä useampi tekijä saa vain pieniä apurahoja.

    Ihmettelet miksei apuraha voisi olla reilusti sosiaalinen tuki. Periaatteessa jos tukea myönnettäisiin sosiaalisin perustein, jokaisella olisi subjektiivinen oikeus hakea avustusta. On hyvä että ne ovat harkinnanvaraisia luovaan työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja. Kirjastoapurahassa on myös tuota sosiaalisa puolta huomioitu mutta en tiedä kuinka se toimii.

  14. ”Ihmettelet miksei apuraha voisi olla reilusti sosiaalinen tuki.”

    En oikeastaan. Enemmän ihmettelen, miksi siihen valtiovallankin osalta pyritään, kun se joka tapauksessa sitä on, hakijasta riippuen sitten kuinka paljon. Ilman muuta apuraha on sosiaalinen tuki, jos se helpottaa hakijan elämää rahallisesti. Pitäisikö sitä sitten myöntää sosiaalisin perustein, se on kokonaan toinen asia. Mutta nyt esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen ulostulot asian tiimoilta voisi käsittää niin, että Arhinmäki ajattelee esimerkiksi kaltaiselleni sivutuloiselle kirjailijalle apurahan olevan aina vain ”tarpeetonta” lisätuloa, jolle ei löydy sosiaalisia perusteita ja näin ollen sitä ei tarvitsisi kaltaiselleni myöntää. Hän perustaa käsityksen nimenomaan minun henkilökohtaiseen taloustilanteeseen sen perusteella että saan palkkatuloni muualta kuin kirjallisuudesta, mutta ei ota huomioon, että kenties taloudessa, jonka osallinen olen, voi muutenkin olla rahan tarve ihan päivittäisiin perusasioihin.

    Näin ollen olen siis sitä mieltä, ettei esim. kirjastoapurahan kohdalle kannattaisi määritellä kovin suuria sosiaalisia myöntöperusteita, koska sosiaaliset tilanteet eivät koskaan ole kovin yksinkertaisia ja siksi niiden perusteella myönnetyt apurahat saattaisivat itse asiassa vain ruokkia eriarvoisuutta ja kummallisia päätöksiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s