Arpinen rakkauden lähettiläs

Juopponarkkarirunoilija

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Matti Mäkelän luotsaama artikkeli/kritiikki Martti Anhavan kirjoittamasta Arto Melleri -biografiasta Romua rakkauden valtatiellä. Opus on massiivinen, erittäin kiinnostava teos runoilijasta, jonka itse koen yhdeksi suurimmista suomalaisessa runoudessa. Mäkelä kirjoittaa Mellerin runoudesta näin: ”Melleriltä tuli tavallaan julkaistuksi vain hänen rooliaan tukeva tuotanto. Se oli Schlaageriseppeleestä Arpiseen lemmen soturiin rappioromantiikan, sarjakuvasankareiden, kuoleman, rokin ja glamourin säihkyvää lyriikkaa. Se säilyi suurin piirtein samana, kuten eräs arvostelija sattuvasti sanoo. Sitä tuotantoa oli teatteriesitysten kanssa kuitenkin kolmisenkymmentä teosta.”

Pelkästään noinkin Mellerin tuotantoa voi lukea, mutta silloin ollaan mielestäni jumahdettu liiaksi runoilijan habitukseen ja imagoon, ollaan katseltu kuvia mutta ei luettu runoutta. Minun on kuitenkin korostettava läheistä suhdettani Mellerin runouteen; kenties itsekin luen hänen runouttaan liiaksi värittynein ja yksioikoisin lasein, vain runoudesta käsin. Mutta siltikin, eikö kuolemasta kirjoittaminen ole rakkaudesta kirjoittamista?

Mellerin runoudessa on sähäkkyyttä, rockia ja kuppiloiden virtsaista tuoksua. Mutta ennen muuta olen viehättynyt Mellerin runouden suorastaan järkyttävästä herkkyydestä. Ehkä juuri kontekstiaan vasten, olen aina ajatellut Mellerin olevan yksi suomalaisen runouden suurimmista ja selvimmistä rakkausrunoilijoista, alusta loppuun asti. Runo Jälkisammutustyöt on Mellerin kokoelmasta Arpinen lemmen soturi (2004):

lemmen liekki / leimahtaa vain kerran – / vaan kauan, kauan / kestävät / jälkisammutustyöt

Toisen esimerkkirunon, Lähdön, poimin Mäkelänkin mainitsemasta kokoelmasta Schlaageriseppele (1978):

Lehvien varjot ikkunan takana. / Kuin puut kulkisivat unissaan / tietämättä / mille tuulelle havista. / On niin aikaista ettei / mitään sanota ääneen, / ripittäydytään vaiti / lahonneelle tunteelle, valojen mustuneelle pronssille. / Silti, Ulla, kun lähden pois / kaupunki sydämessäni / tuuman liikahtaa / kartalla sovitulta paikaltaan.

Rappioromantiikkaa? Ehkä niinkin, joskus. Rappioromantiikkaa ja suurta inhimillisyyttä. Vaikka Melleri kirjoittikin usein rokkia ja räiskettä, oli mukana aina vilpitöntä herkkyyttä, sen osoitusta, ihmisen ilmentymää.

Matti Mäkelä kirjoittaa Hesarin kirjoituksessaan, että Mellerin renttuinen elämä oli lopulta esteenä proosalle: ”Melleristä ei tullut lukuisista yrityksistään huolimatta pitkän proosan mestaria, koska hänestä tuli juoppo ja narkkari.” Tällaiseen käsitykseen ilmeisesti on päätynyt em. kirjan kirjoittanut Anhavakin.

Pitkän proosan mestaria tulee kovin harvasta raivoraittiistakaan. On runoutta kohtaan kovin vähättelevää ajatella, että sitä kirjoittaessa ei tarvitsisi osata hahmottaa suurempia ja laajempia kokonaisuuksia, että runokokoelma olisi vain kasa yksittäisiä ja irrallisia runoja, kokonaan vailla merkitysuhteita toisiinsa.

Ehkä Melleri vain paini muodon kanssa, ja runous oli niin syvällä hänessä.

Satoa

Melleriä (ja Melleristä) on julkaistu viime aikoina pulskasti. Runot ilmestyi 2005, Pääkallolipun alla joka kokosi Mellerin proosaa yksien kansien väliin ilmestyi heti kuluvan vuoden alussa, ja nyt putkahti esiin biografia Melleristä, hänen elämästään.

Samalla kun sitä haluaa kiittää Otavaa näistä opuksista ja tärkeän runoilijan esillä pitämisestä, minä juhlii.

Advertisements

8 kommenttia artikkelissa “Arpinen rakkauden lähettiläs

  1. Kahlasin Mellerin koko tuotannon läpi viime keväänä ja silloin yllätyin kuinka laaja herran ilmaisuvoima on ollut ylipäätään. Mullakin on aina ollut se klassinen rappiotaiteilija kuva Melleristä ja myöskin hänen teoksistaan. Olin itse kans yllättynyt siitä kuinka elämänmakuisia monet hänen runoistaan ovat, plus vielä tuo herkkyys mistä mainitsit.

    En myöskään muistanut että ekan kirjansa (proosaa) hän julkaisi 15-vuotiaana. Tuon tiimoilta muistaakseni löytyy hyvä haastis vuodelta kivi Ylen Elävästä arkistosta.

  2. Joo. Just noin. ”rappiotaiteilija” antaa ainakin mulle vähän sellaisen kuvan, että se rappio ikäänkuin söisi pois jotakin siltä tehdyltä taiteelta; ts. ”rappiotaiteilija” lausutaan aika usein alentavalla tonaalilla. Mikä on vähän turhaa, koska kyse on vain esim. Mellerin kohdalla elämäntavoista, ei niinkään taiteesta, sen kiinnostavuudesta tai sisällöstä. Kaksi tai kolme Melleri-dokkaria nähneenä olen vakuuttunut siitä, että kyseessä oli enemmänkin tällainen kirjallisuuden ja eritoten runouden luonnonlapsi, jonka lahjakkuus oli vain kasvanut sivistyksen myötä. Harmittaa, ettei koskaan päässyt keskusteluihin hänen kanssaan.

    • Aivan tosi, kuin vesi!

      Mutta mulla on sellainen epäilys, ettei Melleri juurikaan tehnyt rappioromantiikkaa, vaan tutut ja tuntemattomat hänen ympärillään.

  3. Hei,

    olin silloin tällöin puheissa Mellerin kanssa jostain 80-luvulta lähtien. Yhteen aikaan se asui tossa aika lähellä Turussa, kapakoissa nähtiin alvariinsa. Kyllä hänellä oli myös tämä tietoinen ”rappioromantiikka”-puolensa, jonka hän katsoi kuuluvan ikään kuin jopa velvollisuudekseen, osana Rimbaudin, beatin ja vaikkapa Saarikosken perintöä.

    Mutta häntä näki myös selvin päin. Lisäksi hänen heroiinijaksonsa jälkeen, kun hän palasi Berliinistä.

    Loistava runoilija, en koskaan odottanut häneltä proosaa, vaikka sitäkin tuli. Se eka kontakti-kirja ilmestyi jo Arton ollessa 13-vuotias. Mulla on se kirja tässä kädessäni, hain hyllystä kun piti tarkistaa toi ikä-juttu.

    Olen aina iloinen, kun joku puhuu Arto Mellerin tuotannosta innostuneeseen sävyyn. Tässä kuitenkin yksi muisto, joka menee paperin ulkopuolelle:

    Melleri tulee Green Dog -baarista Turussa. Hän menee kädet levällään keskelle tietä ja pysäyttää liikenteen. Hän huutaa: ”Ettekö te tiedä kuka minä olen!” Autot tööttäävät, keskisormea näytetään. Melleri jatkaa: ”Minä olen Jean Sibelius!”

    Myös huumori oli hallussa.

  4. Moi Tapani,

    kiitos anekdootista! Aika jännä; en ole koskaan lukenut hänen runouttaan miksikään rappioromantiikan jatkumoksi, mikä nyt sekin on tietysti outoa ajatellen hänen habitustaan ja imagoaan. Ehkä siksikin niin, etten tosiaan ehtinyt tutustumaan herraan, vain hänen runoihinsa.
    Samaa mieltä siitäkin, että loistava runoilija, ja nimenomaan allekirjoitan sen ettei proosaa osaa kaivata kun runoudessa on ainesta temmeltää vaikka kuinka pitkään ja moninkerroin. Vaikka eipä esim. tuo Tuomiopäivän sävärit ole sekään surkea.

  5. Melleri-anekdootti vuodelta 1995 Helsingin Juttutuvasta:

    Noin kolmihenkinen yhtye, kitaraa sun muuta, on ravintolassa ja kiertää pöydästä toiseen toki jumittuen Mellerin eteen, jota selvästi ärsyttää tuommoinen mielistely. Melleri sanoo: ”Vittu, soittakaa se Fuckin’ on Heaven’s Floor”. Se keikka loppui siihen. Kapulainen todisti tämänkin pöydän alta.

  6. Moi,

    minäkin lueskelin aikoinani Melleriä paljon. Jossain vaiheessa se sitten jäi, mutta on siihen aina välillä tullut palattua. Muistan löytäneeni Mellerin Tahvo Hirvosen dokkarin kautta (Yksinäisen tähden harhailija? tms), olisi muuten hauska nähdä se joskus uudestaan.

    Tuo elämäkerta täytyy kyllä jossain vaiheessa tsekata. Melkein voisi tilata arvostelukappaleen ja kirjoittaa siitä. Valitettavan harvoin ko. genressä, ikävä kyllä, on lukukelpoista proosaa. Useampia elämäkertoja joutunut jättämään kesken. Puhumattakaan siitä että jostain syystä biografeilla lähtee keulimaan sen psykologisoinnin kanssa. Poikkeuksiakin toki on, kuten vaikkapa Henri Troyat (mm Dostojevski).

    Mihinhän tämä minun ajatukseni nyt olikaan menossa? Niin joo, minulla on aika samanlainen käsitys tuosta rock n’ roll – rappio -kuviosta Mellerin teksteissä: olihan siellä paljon muitakin sävyjä, toki tuotakin.

    Hienon valitut runot Melleriltä saisi, nuo kootut kun tuppaavat olemaan ainakin minulle vähän liikaa. Kätevää sinänsä, että kaikki löytyy yhtenä niteenä. Mut joo, hehe, hauskaa että joillakin on mittarissa korkeempi tulos olla pitkän proosan taitaja kuin runoilija.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s