Päivitän itseäni

Harmikseni Mustista lehdistä ei ole ilmestynyt vielä ainuttakaan kritiikkiä. Yllätys se ei tietenkään ole. Odotuksen rinnalla kulkee silti erikoinen, paradoksaalinen tunne, kuten aina sen jälkeen, kun kirjoitettu on tullut julkaistuksi: pelonsekainen, huojentunut ja helpottunut, hiukan kivulias (kuin olisi antanut jotakin itsestään pois, vastentahtoisesti) värinä.

Keskittyminen ja katse on silti käännetty eteenpäin; teen taistellen polkuani proosan parissa. Vaikka ei se oikeastaan ole edes taistelua vaan nautintoa, jonka kohtaan tässä mittakaavassa ensimmäistä kertaa elämäni aikana: kirjoitan novellikokoelmaa, joka tulee julki ensi vuonna. Kustantajaa en vielä paljasta.

Noin, salaisuus on paljastunut. Tiedon julkitulon myötä elämään on tullut myös erilaisia, jännittäviä asioita ensimmäistä kertaa. Pari viikkoa sitten hymyilin Hämeen Sanomien kuvaajalle ja kulttuuritoimittajalle, ja kuvista päätellen minun kannattaisi vakavasti harkita hymyilyn lopettamista. Otan osan omalle kontolleni, mikäli Hämeen Sanomien levikki on nyt laskusuhdanteessa. Mutta en voi väittää, ettenkö olisi tilanteesta nauttinut. En niinkään siitä huomion keskipisteenä olemisesta, vaan ennemminkin siitä, että tilanne ja kokemus oli minulle kertakaikkisen uusi ja kummallinen: nykyrunoilijana tuollaista harvemmin saa kokea.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s