Poliittista epäjohtajuutta?

En ole juurikaan kirjoittanut politiikasta viime aikoina johtuen osaksi siitä, mitä muualtakin on kuulunut: tietynlaiset, tiettyä poliittista suuntausta koskevat ja sitä kenties kritisoivat kirjoitukset houkuttelevat kärpäsiä ympärilleen kuin liiskautunut etana asfaltilla.

Ehkä tämä kertoo jotakin myös Suomen poliittisesta kentästä. Jollakin tavalla aktiivisin, mutta myös päättömin, aggressiivisin ja omituisin kannatusryhmä on perussuomalaisilla. Kaikennäköistä kuppikuntaa on siellä täällä. Sivusto siellä, toinen täällä. Missä on perussuomalaisen politiikan keskittymä? Ei ainakaan eduskuntaryhmän harjoittamassa politiikassa, sillä kaikki huomio puolueesta on jatkuvasti jossakin muualla. Näin ei kai pitäisi olla? Erikoisinta onkin se, ettei perussuomalaisilla vaalien jälkeen, jos sitäkään ennen, ole ollut enää mitään tekemistä itse politiikan kanssa. Perussuomalalaiset ei ole poliittinen puolue. Se on liike, aateryhmittymä, villikarjaa, tai jotakin muuta. Miksikö?

Jo pelkästään siksi, ettei puolueella ole puheenjohtajaa. Puolueella on korkeintaan jonkin sortin mainosmies, tai edunvalvoja, siis Timo Soini (tai Pirkko Ruohonen-Lerner), joka kerta toisensa jälkeen astuu verhon takaa mikrofonien eteen vain kertomaan, että asioista on voitava ”keskustella kriittisesti” tai, että ”Suomessa on saatava puhua maahanmuutosta vapaasti”. Puolueensa etua hän valvoo huonosti. Hänestä tulee mielikuva kieli keskellä suuta liikkuvasta populistista, joka yrittää olla sekä horjuttamatta omaa kannatustaan, että ärsyttämättä omiaan. Epäilen, ettei Timo Soinikaan ymmärrä, millaisen hirviön on onnistunut kasaamaan. Hänellä olisi paljon vastuuta kannettavana, mutta näyttää sille, kuin hän olisi hiukan avuton ja osaton omiensa edessä. Hän on luonut liikkeen, jota ei hallitse. Hän loi EU-vastaisen puolueen, joka tunnetaan nyt jostakin ihan muusta.

Poliittisen puolueen johtaja myös kantaa vastuun omiensa töpeksinnästä. Tavalla tai toisella. Soini ei kanna, hän väistelee. Ei voida puhua ”hänen puolueestaan”, sillä hän ei hallitse joukkojaan. Jos hallitsisi, saattaisi perussuomalaiset oikeasti saada jotain sanomaakin perille. Nyt kaikki se mitä voisi sanoa, hautautuu huutolaissakin jalkoihin. Viesti ei kantaudu korviin, kun meteli on niin valtaisa ja eleet mahtipontiset.

Soini ilmoitti YLEn Päivän kasvo -ohjelmassa, ettei hyväksy vihaa. Samalla hän käytännössä kielsi myös rakkauden, sillä sekin on vain ihmisen kokema tunne. Eri asia on sitten, purkautuuko viha ulos, vai oppiiko sen kanavoimaan niin, ettei satuta tai loukkaa lähimmäisiään ja muita ihmisiä.

Perussuomalaisten täytyisi hyvin äkkiä linjata, millaista kannatusta se taakseen haluaa, sillä kauas eivät kanna sananvapauden varjolla kaikuvat tökeröt ja loukkaavat poliittiset puheenvuorot, tai siitä kimpoavat puolustuspuheenvuorot. Siitä toivoakseni pitävät huolen yhteiskunta ja suurimpaa vastuuta kantavat päättäjät, jotka ovat nyt saaneet järkyttävän ja surullisen herätyksen Norjasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s