Jurrit voitti hurrit

Eilen jääkiekkoihmiset kokivat suuria tunteita, kun Leijonat pieksivät Tre Kronorin MM-finaalissa. Alku oli hankala, mutta ”lopussa kiitos seisoi”. Kuudentoista vuoden tauon jälkeen tavataan taas torilla.

Ja kuinka tavataankaan; siitä esimerkin antanee Suomen voittoisasta joukkueesta jokunen jäsen vielä tänään, jokunen antoi jo. Jäyhät metsien miehet kuoriutuvat Finnairin koneesta blues brothers -kavereina mustissa silmälaseissaan. Apuvalmentaja Nurminen talutetaan jyrkät rappuset alas lentokoneesta maankamaralle, ja hyvä että talutetaan sillä kun ote irtoaa, irtoaa myös Nurminen aistimaan punaista mattoa koko ruhollaan. Hän mätkähtää mahalleen maahan kuin lentopalloilija. Kovasti on juhlittu, ennen kaikkea kosteasti.

Tämä ei ole uutta Suomessa. Kirjoitukseni moralistinen sävy huvittaa itseänikin, mutta hupia on enää vaikea repiä, kun katsoo kuinka kymmenettuhannet jääkiekon ystävät kokoontuvat Helsingin Kauppatorille juhlimaan kiekkoleijonia, ja mikä kohtaaminen: älytön ihmisjoukko kiljuu riemusta kun Leijonat saapuvat notkein polvin hiukan liian pienikokoiselle lavalle. Vanhempien huomassa pienet skidit ovat pukeneet päällensä ylisuuret maajoukkueen pelipaidat ja katsovat kiiluvin silmin, kuinka jurrinen idolijoukko juhlistaa maailmanmestaruutta suuren yleisön edessä. Kuin sinetiksi kansanjuhlalle, paikalle saapunut presidentti Halonen ojentaa jonkun päiväkotiryhmän tekemän onnittelukortin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s