Apurahat, avoimuus & älyllinen velttous

Taannoin kirjoitin, että olin hakenut kirjastoapurahaa ja kyselin mielipiteitä siitä, olisiko minulla meidän/teidän/heidän mielestä oikeus hakea ja/tai saada apurahaa. Kirjastoapuraha lienee palkkatyöni vuoksi niitä ainoita apurahoja, jos ei ainut, jota minun kannattaa hakea. Haluan jatkaa samalla avoimella linjalla ja kertoa tuloksesta täällä, kun nyt tulin avanneeksi pään. Sain nimittäin päätöksen tänään.

Se on karua kertomaa. Päätös on kielteinen, minulle ei myönnetä mitään. Sillä liki ainoalla apurahalla, jota minun on realistista hakea, ei minua tueta.

Edellisessä entryssä kirjoitin älyllisestä velttoudesta. Se taisi nyt kopsahtaa omaan nilkkaani melko purevasti. Minun runouteeni ja runoilijuuteeni on otettu nyt tällä tavalla kantaa. Hain apurahaa kolmen teoksen pohjalta, kahden-kolmen teoksen tulevaisuuden varjolla. Nyt ajateltuna tuntuisi kummalliselta, että tulevaisuudessa hakisin vielä apurahaa.

Miltäkö tällainen sitten tuntuu? Pahaltahan se tuntuu. Kuten kirjoitin: koen tämän ennen muuta symbolisena eleenä sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa tekemälleni työlle. Rahallisesti tämä tarkoittaa sitä, että uusi työkone jää hankkimatta.

Lähes jokainen kirjoittaja on urallaan saanut hylsyjä käsikirjoituksistaan, niin olen minäkin. Niitä on oppinut ottamaan vastaan, asennoitumaan niihin eri tavoin. Niistä voi esimerkiksi sisuuntua ja ajatella, että kirjoitan vielä paremmin, tai yleensä annettavan virallisen litania mukaan ajatella (johon varsinkin runoilija erittäin todennäköisesti törmää), ettei kokoelma sovi kustannusohjelmaan syistä tai toisista, jne. Sen sijaan tälle, ettei minulle nyt myönnetty kirjastoapurahaa, minulla ei ole minkäänlaista valmista defenssimekanismia nostaa suojaksi eteeni.

Tämä asettaa itselleni oman kirjoittamiseni uudehkoon valoon, ajaa pohtimaan sitä kuinka ja millä tavoin tärkeää kirjoittaminen itselle on, kun ei se ole sitä yhteiskunnalle ainakaan. Tunne ei ole kuitenkaan niin uusi, että minkään auringon alla tarvitsee muuttua.

Haluan koko sydämestäni onnitella Teitä, joille kirjasto- tai muuta apurahaa myönnettiin/myönnetään. Olette sen tottakai kokonaisuudessaan ansainneet. Haluan myös puhutella teitä, joille laillani ei apurahaa myönnetty – ette ole ainoita tässä kirjoittamisen keinuvassa veneessä.

Mainokset

17 kommenttia artikkelissa “Apurahat, avoimuus & älyllinen velttous

  1. Ei kannata lannistua ensimmäisestä eikä vielä kymmenennestäkään hylsystä. Sitten kun niitä on yli 10 000, kannattaa miettiä toista lähestymistapaa. Hyvin pieni prosentti saa apurahoja ja vielä pienempi prosentti ilman suhteita. Ei muuta kuin uutta putkeen!

  2. Minä olen hakenut kaksi kertaa ihan pientä apurahaa työskentelyyn (=kaksi kuukautta virkavapautta) ja kaksi kertaa kohdeapurahaa (läppäriä ja isoa tietsikkaa varten) ja kaikilla kerroilla olen ne saanut. Kaksi ensimmäistä lääniltä, kaksi viimeistä Kopiostolta.

    Mutta pitempää apurahaa en olisi saanut. Tiesin sen jo ennen hakemista – olen nimittäin kriitikko lähinnä, vaikka sekaantunut jossain määrin myös fiktion puolelle. Keskusteluissa noiden päättäjien kanssa todettiin että runoilijat ja kriitikot saavat suhteessa esiintymistiheyteensä apurahoja ehkä vähiten. Muistelen että siitä on tehty valtion tilastokin, siinä vaiheessa kun kartoitettiin kulttuuriväen toimeentuloa vuosi pari sitten.

  3. Niinhän se on, ettei saa lannistua. Enkä toivoakseni lannistukaan. On kylläkin sanottava, että mm. juuri tämän vuoksi minun on pakko olla palkkatyössä. Olen ymmärtänyt, että kirjastoapurahaa jaetaan ”hövelimmin” kuin kenties muita (ja on kohdallani tosiaan kai ainut mahdollinen apuraha), ja jos ei sitäkään saa, niin kuinka kävisikään muiden apurahojen kanssa. En näe sitäkään yhtään sen järkevänä vaihtoehtona, että sossu runouteni elättäisi. Mutta – ei runoutta ja runoilijuutta minusta pois kaiveta näin helpolla, ei koskaan.

    Ripsa, hienoa että olet saanut, mitä olet hakenutkin. Hyvät työskentelyvälineet ovat ensiarvoisen tärkeät siksi, ettei itse kirjoitustyön tarvitsisi sen vuoksi kärsiä.

    • Teemu,

      kyllä sinäkin vielä saat! On kirottua että apurahoja ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi. Tuskin minä olisin noitakaan apurahoja saanut, elleivät nähneet (tulotiedot piti olla mukana) että olin erittäin pienipalkkainen ihminen.

      Ja kun lisäksi on kyse työvälineistä, niin kyllä sellaisiin pitäisi saada apurahaa. En minä olisi pystynyt tietokoneita ostamaan ilman. Nyt sitten lähetän joka päivä rukouksia kaikille mahdollisille tahoille että koneet eivät hajoa…

  4. Kysyisin ihan mielenkiinnosta että oletko työssäsi vain ja ainoastaan rahan vuoksi? Antaako se siis sinulle yhtään mitään rahan lisäksi? Lopettaisitko välittömästi jos saisit jostain niukan mutta juuri elämiseen jotenkuten riittävän toimeentulon runoilulle?

    Mutta älä ihmeessä lannistu noiden hakemisten suhteen, kannattaa varmaan hakea vaikka ajatteleekin että ei tuolta varmaan mitään heru. Sitten jos heruukin niin se on kahta suurempi riemu, eikö? Itse toivoisin, että apurahoja saisivat ensisijaisesti ja runsaammin vanhemmat ja etabloituneemmat kirjailija, sellaiset, joiden kirjat eivät kuitenkaan myy eli heillä ei ole mahdollisuutta saada toimeentuloa pelkällä myynnillä. Ja ajattelen näin siksi, että vanhempana on raihnaisempi eikä välttämättä jaksa tehdä sekä kirjailun ulkopuolista hanttihommaa että kirjailua. Nuorena jaksaa ehkä vielä painaakin ja kirjoitella öisin, vanhempana ei enää välttämättä. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö niitä kannustimia pitäisi nuorillekin ja uran alkupuolella oleville, mutta tosiaan ehkä pienemmässä määrin. Mutta mä en tosta systeemistä niin tiedä, varmaan se oikeasti meneekin noin.

    Nuorienkin kannattaisi kuitenkin mun mielestä ahkerasti hakea tukia, oppiihan siinä sitä hakemuksen vääntämisen rutiinia, ja ehkä vähän sitä, miten seuraavalla kerralla kannattaa lähestyä rahanjakajia.

    Veera

  5. Teemu, sulla on yks harhaluulo pohtiessasi apurahojen oikeudenmukaista jakamista: ne eivät useinkaan jakaudu kovin oikeudenmukaisesti. Mitään päätelmiä ei kannata apurahojen saamattomuudesta vetää – siis ainakaan sellaisia, jotka koskisivat työn merkitystä.

    Tunnen maalarin, joka opetti viisi ihmistä läpäisemään kuvataideakatemian pääsykokeet samana vuonna (Tämä on totta!). Perkeleenmoinen maalari, joka on saanut mutkin tajuamaan värien materiaalisuuden. Hän ei ole saanut koskaan penniäkään apurahaa, ei minkäänlaista yhteiskunnallista avustusta.

    Mä olin itse mukana hakemassa apurahaa projektiin ja kuivillehan me jäätiin, ei latin latia. Tilanteen vitsikkyys paljastui kuitenkin vasta, kun saatiin tietää, että 50 000 euroa jäi jakamatta. Eli hylsyä ei tullut sen takia, että anojia oli niin paljon, vaan meidän hakemus oli niin paska, että sitä ei olisi tuettu edes Midaan hovissa.

    Sittemmin myös sain apurahan, paljon tyhemmällä hakemuksella.

    Noi on arpajaisia, joihin saa osallistua, kun kelpoisuus täyttyy. Harvemmin sitä tyhjän ässäarvankaan jälkeen masentuu. Ei muuta ku uutta matoa koukkuun:)

  6. Veera, moi. Mä ne tiedä ketään, joka kävisi töissä muusta syystä kuin palkan vuoksi. Ja tällä tarkoitan nimenomaan sellaisia ”normitöitä”, joita yhteiskunnassa yleisemmin on (varsinkin laisilleni kouluttamattomille). Ehkä joku jääkiekkopelaaja nauttii enemmän myös itse työstä. Tottahan toki työ antaa jotakin, ja ne jotkin asiat ovatkin niitä syitä miksi missäkin työssä jaksaa. Mutta jos ens lauantaina voitan lotossa miljoonan, niin takuulla sanon itseni päivätöistä irti heti kun mahdollista. Sillä työ on työtä, en mä siellä huvikseni käy. Kirjoittaminen sen sijaan on minun intohimoni. Henkisesti mä elän siitä ja sille.
    En lopettaisi välittömästi, jos saisin jotenkuten niukan toimeentulon; tuollaisen tilanteen estääkseni käyn nimenomaan töissä. Ainahan sitä köyhyysrajaa hipovan toimeentulon on oikeutettu saamaan, mutta mua ei kiinnosta sossun luukulla, enää, vierailla. Been there, done that. Tarkennan sen verran, että mä en koskaan ole ollut järin suurituloinen, olen siis tottunut tulemaan toimeen niukalla rahalla; mm. pari kolme vuotta hoitoalalla töissä 1300 euron bruttokuukausipalkalla. Ei siitä paljon verojen jälkeen jäänyt, mutta mulle riitti että se ansio oli säännöllistä eli varmaa.

    Mulla ei kummempaa kultaista sääntöä ole heittää siihen, miten minusta olisi fiksuinta tukea kirjailijoita ja runoilijoita, ylipäätään taiteita. Mutta kuvittelisin, että yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että taiteita tuetaan laajalti ja laveasti. Muiden suorista tai välillisistä kirjoitusmotiiveista en tiedä, mutta epäilisin, että jos minun kirjoittamalla pitäisi itseni elättää, niin keskittyisin kaiketi siinä tapauksessa enempi proosaan, sillä sitä kustannetaan enemmän ja sillä on mahdollisuus menestyä myös niin, että siitä voisi joku euro enemmän tulla pankkitilillekin, runouteen verrattuna. Laajemmassa mittakaavassa se olisi karmea odotushorisontti runoudelle.

    Aleksis, en omasta mielestäni ajattele, että apurahoja jaettaisiin oikeudenmukaisesti. Viitaten vastaukseeni Veeralle, olen oppinut, etteivät raha-asiat mene koskaan oikeudenmukaisesti. Mutta joo, pitäisi olla järkeilemättä kyllä. Pyrin olemaan ajattelematta, että apurahahakemuksia pyöriteltäisiin kuin lottopalloja, mutta ei mulla rehellisesti sanottuna ole minkäänlaista ymmärrystä siitä, kuinka päätökset niistä tehdään – miltä pohjalta ja millä perustein.

    Mutta. Ei auta muu kuin jatkaa kirjoittamista. :)

  7. Niin, mä kysyin tota työnteon motiivia siksi, että jollekin runopäälle se saattaa olla jopa psyykkisesti tärkeää päästä ihmisten ilmoille ja tekemään jotain kirjoittamiselle vastakkaista välillä. Jos saisin vapaasti valita, tekisin osa-aikaisesti jotain palkkatyötä, jossa ei tarvitsisi rehkiä tai ajatella aivan tolkuttomasti ja jossa olisi mukava pomo, esim. nykyistä lipunmyyntityötäni (sitä ei ole nyt riittävästi), vaikkapa n. 4 tuntia päivässä ja vapaa-ajalla kirjoittelisin sellaiset pari, kolme tuntia päivässä + viikonloppuisin, ja tähän ihannetilanteeseen tietenkin kuuluisi, että apurahoja tipahtelisi silloin tällöin. En nimittäin usko pystyväni keskittymään kirjoittamiseen täysipäiväisesti ja ehkä vähän pelkäisinkin mökkihöpertymistä.

    Veera

  8. ”Kokopäiväisenä kirjoittajana” pyrkisin ehkä siihen, että kirjoittaisin esimerkiksi klo 8-16, ja muuna aikana keskittyisin harrastuksiin, sosiaaliseen elämään, lepäämiseen ym. Tällä hetkellä työn ja kirjoittamisen oheen ei muuta yksinkertaisesti ehdi, mahdu. Mutta oma valintahan tämä on. Näen kyllä aika masokistiseksi vaihtoehdoksi sen, että pyrkisin ”pelkällä” runoudella pitämään itseni leivässä ilman, että roikkuisin jossakin oppilaitoksessa kirjoilla eli ilman opintotukea jne. Periaatteessa olen tehnyt itselleni selväksi sen, etten halua rahaongelmilla rasittaa kirjoitustyötä – ts. asettaa kirjoittamiselle jonkinlaista ansiopainetta ilman hyvää varmuutta elannosta. Ajattelen, että pystyn vapaammin ja vaputuneemmin kirjoittamaan, kun sillä ei ”tarvitse” ansaita.

  9. Osanottoni. Kielteinen apurahapäätös kirpaisee aina ja aiheuttaa itsetutkiskelua. Mitä useammin hakee, sitä useammin joutuu pettymään. Siitä huolimatta kannustan hakemaan apurahaa jatkossakin.

    • Kiitos, Karo! Kielteiset päätökset tosiaan aiheuttanevat itsetutkiskelua, mutta se ei kai aina ole pelkästään huono asia. Kuten sanotaan: ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

  10. Tsemppiä ja pahoittelut! Minä olin onnekkaampi tänä vuonna, mutta totean sen mitä muutkin: olen elämäni varrella ahkeroinut erilaisten hakemusten täyttämisessä ja saanut paljon kielteisiä päätöksiä — myös kirjastoapurahalautakunnalta.

    Joudun kyllä myös toteamaan, että minä kuulun niihin, jotka käyvät päivätöissä (myös) muun kuin rahan takia. Kaipaan ihmisten seuraa eikä minulle sovi ihan pelkkä tietokoneen ääressä istuminen. Kokeilin sitä yhden vuoden. Olin kuvitellut että se olisi ollut unelmieni täyttymys, mutta toisin kävi: vajaassa vuodessa tuli selväksi, että henkisen jaksamiseni takia minun on parasta palata myös opetustöihin. Olen vakaasti sitä mieltä, että juuri minun kohdallani tämä on ainoa hyvä ratkaisu: opetustyössäkin jaksan paremmin, kun kuitenkin tiedän koko ajan, että jos pinna alkaa kiristää liikaa, voin heittäytyä siitä oravanpyörästä pois toisen ammattini turvaan. Tunnen olevani onnekas.

    Ymmärrän mielipahan, mutta toivotan parempaa onnea jatkossa!

    • Paula T, kiitos kommentista. Kiitos myös tsempistä.

      Kävisitkö töissä myös, jos et saisi palkkaa?

      Työ ja kirjoittaminen vie paljon aikaa, itse asiassa lähes kaiken. Ajattelen, ettei sosiaalinen elämäni huonontuisi, jos olisi enemmän ns. vapaa-aikaa. Toki minulla on hyviä työtovereita, hauskoja tyyppejä joiden seurassa on mukava olla. Sellaisia ihmisiä minulla on myös siviilissä.

      Pahaa mieltä ei ole, vain ymmärtämättömyyttä. :)

  11. Kuten tuonne olin tuon sanan ”myös” ujuttanut vihjeeksi, toki palkka yksi syy töiden teolle on, mutta ei ainoa. Hyväntekeväisyystyöt ovat asia erikseen.

    Toivottavasti saat tukea arvokkaaseen ja kunnioitettavaan kirjalliseen työhön. Oma haaveeni kirjailijan urasta tyssäsi joitakin vuosia sitten kyllä ihan ajan puutteeseen, joten saat todellakin sympatiani.

    ”Such is our pride, our folly, or our fate, That few but such as cannot write, translate.” (John Denham) — oma suomennokseni: Tää ylpeytemme, hulluutemme, kohtalomme on; se kääntäköön ken kirjailijaks on liian lahjaton. :-)

    • Toki minäkin viihdyn työkavereiden kanssa mielummin kuin yksinäisessä työssä. Mielestäni sellainen työ-versus-yksinäisyys -ajattelu on hiukan epätarkka, sillä on paljon myös sellaisia työssä käyviä ihmisiä, jotka kokevat olonsa yksinäisiksi.

      Haa, mä arvostan kääntäjiä ja kääntämistä todella paljon. Se taitaa kans olla sellainen homma, että jos järjissään meinaa pysyä kannattaa kääntämisen kannattavuus mitata jollakin muulla tavoin kuin tilipussin kanssa. Rankkaa, huonopalkkaista, mutta äärettömän tärkeää duunia.

      Sanoisin, että muun kirjallisen työn ohella kääntäisin, jos suinkin osaisin.

  12. Aleksis tuossa aiemmin jo kirjoittikin, että eivätpä nuo rahat kovin oikeudenmukaisesti yleensä jakaudu. Lisäksi tuo pelkän hakemuksen täyttäminen on melkoinen taitolaji. Me taannoin mietittiin kirjoittajaporukalla, että pitäiskö täällä Turussa ihan järjestää jokin pienimuotoinen kurssi nuorille taiteilijoille siitä, miten noita hakemuksia kannattaa väsätä, mitä seikkoja ottaa huomioon ja korostaa jne. Monilla saattaa kans olla noista apurahoista melko romanttinen kuva, eli kun sellaisen saat niin voit heittäytyä siksi myyttiseksi taiteilijaksi jne.

    Yleensähän nuo on lähinnä pieniä bonuksia joilla tuetaan muuta ansiotuloa joka on tullut sen taiteellisen työn tai arkiduunin saldona. Lehdissä tietty korostetaan sitä että joku on saanut parikytätonnia oravannahkoja ja sitä kautta monet saa melko ihmeellisen kuvan taiteellisesta työstä ja alan ihmisten toimeentulosta.

    Mä en oo ikinä saanut apurahaa, enkä kyllä uskaltaisi sellaisen varaan laskea omaa talouttani. Lisäksi oon miettinyt että oma työ on kyl sellaista, että en siitä pois jäisi vaikka millaiset apurahat saisin. Oon tässä suhteessa kyllä todella onnekas. Niin ja Paula T:n kommentteihin viitaten, oon tehnyt kans hommia ilman varsinaista palkkaakin.

    Mut ei kannata lannistua vaikkei nyt tärpännyt, oot helvetin hyvä kirjoittaja ja se on se asia joka tässä painaa eniten paperilla. :)

    Terveisin,
    Kimmo

  13. Terve Kimmo, kiitos. Kauniita sanoja.

    Olet onnekas, jos koet työsi noin miellyttäväksi :). Ehkä samalla tavalla ajattelen omasta kirjoitustyöstä, josta saan palkan henkisellä tasolla.

    Vierastan ajatusta, että ainoastaan tuuria merkityksellisempi seikka apuraha-asiassa olisi anomuksen täyttämisen taito, vaikka tämä lieneekin täyttä totta – ja onkin myös sossun, Kelan ym. instanssien kanssa. Mutta ajattelen, että vaikka näin nyt on, niin ei tarvitsisi aina olla.

    Mutta oli/tuli rahaa tai ei, kirjoittaminen säilyy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s