Pysähtyneisyyden kepeys

Omasta kuormasta napsiminen, osa 1.

Luen ilolla Kreetta Onkelin kolumneja Hesarissa. Usein ne ovat purevia, perustellun kritisoivia. Välillä hykerryttävän typeriä, huitovia, niin kuin viimeisin niistä. Kirjoittaisinko samalla tavalla?

Maanantain (7.2.) Hesarissa hän kirjoittaa Ulkoministeri, pelasta mälsältä lomalta! -otsakkeen alla siitä, kuinka keskiverto ihminen ”matkustaa väärin”. Pahoittelen naiivia ilmausta lainausmerkeissä – se on silti kuvaavin. Suomalainen ihminen näet matkustaa väärin, hänellä on siihen väärät perusteet, väärät välineet, ja odotukset matkalta ja matkustamiselta ovat epärealistiset ja, no, väärät. Siis Onkelin mukaan.

Matkustelu on niin helppoa, että ihmisten suhteellisuudentaju on kadonnut. Jos välttämättä haluaa viettää kuukauden valtiossa, jossa on hiekkaranta, mutta myös 60 prosentin työttömyys, voi lomalla sattua yllättäviä käänteitä. Jos haluaa kuukauden irtioton paikassa, jota on johdettu yksinvaltaisesti vuosikymmeniä, saattaa halpojen nahkatakkien lisäksi kohdata kranaatteja, mellakoita, kansallisia hätätiloja. Skootteri saattaa jumiutua kansannousuun.

Näsäviisas reagoisi Onkelin kirjoittamaan niin, ettei pakettimatkaharrastaja ole kuukautta matkalla. Tämän Onkeli ymmärtäisi, mikäli Onkeli olisi samankaltaisessa työelämässä kuin hänen osoittelemansa ihmiset ovat. Tai kenties hän onkin, jolloin kirjoituksen viimeinenkin ymmärrettävyyden siemen katoaisi. Onkeli ei näytä ymmärtävän, että matkusteleminen ja lomaileminen saattavat olla eri asioita. Tekstin perusteella hän elää kuvitelmassa, jossa sairaanhoitaja voi kirjailijan tavoin pakata työnsä kuukaudeksi kannettavaan tietokoneeseen, josta käsin bussikuski voi kuljettaa Onkelia pitkin Helsingin keskustaa, ja leipuri leipoa leipäänsä massiivisen linjaston yhteydessä Onkelin työkoneen näppäimistön päällä. Ja ihan milloin vain, näin tahtoessaan! Leipä on valmis kun painaa enteriä, dösä päätepysäkillä?

Matkustelun tarkoitus on avartaa. Hauskuus ja helppous eivät sitä tee. Jos välttämättä haluaa luonnonolosuhteiltaan ihanteelliseen mutta muuten sekasortoiseen matkakohteeseen, on tiedostettava riskit ja kannettava seuraukset. Evakuointi on äärimmäinen toimenpide, joka on tarkoitettu kodeissaan vaaraan joutuneille ihmisille.

Toki Onkeli tietää, että Finnairin evakuointilento (jonka lippu muuten maksoi uutisten mukaan n.400€) oli tarkoitettu ensisijaisesti niille suomalaisille, jotka tekivät työtä Egyptissä. Onkelia asia vain ei kiinnostanut, sillä sen julkituominen kirjoituksessa olisi vienyt provokaatiolta terän, höylännyt pois loppukaneetin.

Keskimäärin suomalaisella työntekijällä on 30-50 lomapäivää vuodessa. Talvea kohti tuosta määrästä n. 20 päivää. Onkeli tahtoo kritisoida sekä pakettimatkakonseptia, että niin matkaavia. Hän erheellisesti mainitsee, että matkustelun tarkoitus on vain avartaa. Ehkä näin on Onkelin tapauksessa. Niille työssä käyville, työssä väsyville ihmisille, joita Onkeli kirjoituksellaan sohii mutta joihin ei lukeudu, matkustelun on kenties tarkoitus myös rentouttaa, sillä se voi myös olla avain lomailuun. Sen avulla haetaan pientä hetkeä auringon alla, lepoa, pientä lomaa arjesta. Kaikilla ei ole kesämökkiä. Pakettimatka on perheille helppo tapa suunnitella ja suorittaa matka, loman olennainen osa. Se on samalla myös tapa varmistaa, ettei evakuointilennosta tarvitse maksaa 400 euroa, ja että istumapaikka koneesta löytyy varmasti jokaiselle perheenjäsenelle. Tämä on maalaisjärkeä, jota Onkeli ei siedä. Se on kuin kotivakuutus, jota Onkelilla ei kaiketi ole, sillä se olisi liian helppoa. Kenties Onkeli tarkoittaakin sitä, ettei esimerkiksi perheellisten pidä matkustaa lainkaan, esimerkiksi Egyptiin, mikäli he eivät halua matkustaa yhdellä-kahdella koneenvaihdolla ja välilaskulla. Onkelin mukaan perheiden ei siis tulisi voida matkustaa ja lomailla ilman vaaraa ja stressiä, vaikka matkustelu avartaisikin.

Onkeli, ehkä jopa tahtomattaan, vertauttaa kirjoituksessaan itsensä jonkinlaista muuta työtä tekevään, muunlaista elämää elävään ihmiseen. Kuin minuun. Onkeli siis sormien välistä todennee, että myös suomalaista perustyön tekijää pitäisi tukea apurahoin, jota pääasiallisesti rahoittaisivat valtio ja erinäiset säätiöt. Samalla hän ehdottanee, että etätyömahdollisuuksia pitäisi kasvattaa, jotta suomalainen voisi matkustaa useampana kuin kahtena ajankohtana (talvi- ja kesälomakausina) vuodessa. Onkeli esittää, että avartaakseen maailmankatsomustaan ja ymmärtämystään tuollainen viikko tai kaksi kerran tai kahdesti vuodessa ei riitä, vaan avartuakseen pitäisi matkustella vähintäänkin kuukausi. Otan tämän ehdotuksen ilolla vastaan, ja olen valmis taipumaan lisälomapäiviin, mikäli vuosipalkkani ei vain asiasta kärsi.

Lukiessani Onkelin kirjoitusta vertautan itseni sekä sen kirjoittajaan, että rivien välissä majailevaan matkustajaan. Teen niin, koska niin kuuluu – siihenhän Onkelikin kirjoituksellaan pyrkii.

Myönnän kernaasti hyödyntäväni pakettimatkoja. Hyödynnän niitä edellä mainitusti lomailuun, mikä Onkelille tarkoittaa sama kuin matkustelu, jotka kuitenkin ovat eri asioita. Matkustan töihinkin lähes päivittäin, enkä tuolloin ole lomalla enkä koe sitä järin rentouttavaksi. Egyptissä lomailleet ihmiset olisi siis pitänyt jättää maahan oman onnensa nojaan, vaikka olivat jo etukäteen lomalentonsa maksaneet?

Tunnistan itseni kirjoituksesta. Minulla on vuodessa 33 lomapäivää; väsyn työssäni ja nuo lomapäivät käytän useimmiten rentoutumisen maksimoimiseen, lomailuun. Työpäivien ohessa, vapaa-ajallani, kirjoitan minkä suinkin jaksan, runoutta ja proosaa. Luen tämänkin työkseni, suhtaudun siihen niin, intohimon ohella.

Luen kirjallisuutta myös rentoutuakseni. Haluaisin lukea kirjallisuutta avartaakseni itseäni, matkustella siinä pelkän lomailun sijaan. Tuskallisen harvoin siihen kuitenkaan avautuu mahdollisuutta – kirjallisuus on mennyt viihteellisempään suuntaan, josta Onkelinkin kirjoitus on hyvä esimerkki: faktat ovat pielessä, logiikka kateissa, mikä vie tässä tapauksessa kirjoitukselta terän ja jäljelle jää vain sen viihdearvo. Ei se haittaa, silläkin on oma kannatettava funktionsa.

Sopii kuitenkin toivoa, että myös kirjallisuudessa vaihtoehdot tasapainottuisivat, ja lomailun sijaan myös kirjallisuuden avulla ”matkustaminen” olisi entistä tavoitettavampaa.

Ehkä Onkelin kirjoituksen tarkoitus onkin herätellä yhteiskunnassa toimivia muurahaisia, jotka moraalisesti poikkeavat siltä pilvilinnakkeen polulta, jota voidaan mainostaa iskulauseilla ”one love”, tai ” me ollaan kaikki yhdenvertaisia, me ollaan ihmisiä”. Näin tietysti. Mutta samalla se on kuin motkottaisi vieressä piereskelevälle hyvistä tavoista, vaikka itse seisoo jättimäisessä paskassa.

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “Pysähtyneisyyden kepeys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s