Vimma

Miten aika voisikaan riittää, kun on näin paljon mielenkiintoisia romaaneja, runokokoelmia, tietokirjoja, pamfletteja, musiikkialbumeja, sarjakuva-albumeja? Paikkoja, joissa käydä; näyttelyt, sivustot, kaupungit, puistot ja metsät ja rannat, koti, sielu ja syvyys, mieli ja ajatuksen pyhyys.

Vimmainen sielu haluaa olla keskeneräisen äärellä jatkuvasti. Kiivaasti se etsii uusia asentoja olla, asettautua, nähdä ja tuntea, tapauksessani maistella ja maalata seinää, jonka koko pinta-alan kädellä sivelee läpi kun on hionut.

Ihailen heitä, jotka kirjoittavat tietyn osan vuodesta, välillä ovat lomalla. Mutta onko heitä?

Kirjoitan aina ja kaikkialla. Marketin jonossa hypistelen kenties lausetta, joka keskeytyy kun myyjä ilmoittaa ystävällisellä äänellä hinnan. Suihkussa olen pessyt runoja, novelleja itsestäni – kerännyt lattialta ja nostanut pyykkinarulle, tarkastellut eri valoissa, haistanut miltä runo pimeässä tuoksuu. Vuokraelokuvassa roolihahmo sanoo jotakin ja mietin, että tunnelma on hyödyllinen – kirjaan mieleen ylös värit ja ympäristön.

Olenko altistunut pakolleni? Ajanut itseni luovaan vankilaan, josta ei haluakaan pois? Sanojen edessä on intonaatio ja merkitys, musiikki, ja niiden takana kokonaisuus, yksilö.

Kaltereiden takana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s