Lyhyt muisti

Suomalainen politiikka on kummallista. Sen keskellä elävät ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan. Sen ulkopuolella sen sijaan ollaan syyllisiä, kunnes toisin osoitetaan. Ei osoiteta. Tulevaisuudessa eläkeikä määrittyy uudelleen niin, että se on tuskin havaittavissa – niin kaukana se on. Mikäpä siinä, jos taataan samanlaiset vuosilomat (kirjaimellisesti) kuin kansanedustajille; voin harkita tekeväni työtä lopun ikäni. Työn määrittelisin sentään tällöin kuitenkin itse.

Ilkka Kanervaa ei pelasta enää mikään – maine on jo mennyt, jos se vielä tähän asti jollakin ihmeen tavalla oli onnistunut hihassa mukana roikkumaan. Tämä siis ulkopuolisen huomiona. Sen sijaan Kanervan itsensä jalansijoista ajatellen mitään ei ole vielä menetetty, kunhan häkki vain ei heilahda. Suomalainen kansa on siitä reilua, että vaikka kuinka ns. ”ryssisi”, niin likimain kansallissankareina joskus pidettyjä ei unohdeta rotkon reunallakaan. Vauhtia annetaan oikein mieluusti, mutta ensin otetaan yhdet. Matti Nykäsenkin puukko heilui joskus, mutta jos jotakin päivitellään niin sitä kuinka viina on miestä vienyt.

Kanervan pelastaa politiikka. Jos hän johonkin on syyllistynyt, ja siitä tuomitaan, on tuomio niin poliittinen, että se on lakaistavissa siihen kuuluvan maailman myllerryksessä ikänsä eläneen valtiomiehen kynnysmaton alle. Niin merkityksetöntä politiikka tavallansa on. Anneli Jäätteenmäestäkin kirjoitetaan ”historiamme ensimmäisenä naispääministerinä”, mutta kirjoitusten kylkiin harvoin enää liitetään niitä kiusallisia asioita, joita Jäätteenmäen lyhyeksi jäänyt pääministeriys tuottikaan. Maineen voi menettää kerran. Aina kerrallaan. Aika korjaa kuitenkin haavat; näissä asioissa rupi on sellainen jonka voi jo valmiiksi liimata ihoon odottamaan poliittisia haavoja. Olet saanut anteeksi jo etukäteen.

Tämän päivän Hesarissa on mainio kirjoitus perussuomalaisten ja demareiden välisestä kilpailusta. Unto Hämäläisen artikkeli vertaa polkuja niihin kannatusprosenttilukuihin, joissa kumpainenkin puolue parhaillaan majailee. Näyttää siltä, että demarit ovat tehneet kaiken työn ja persut nauttivat maahan pudonneista hedelmistä. Persut siis hallitsevat päiväpolitiikan, eli mielikuvapolitiikan, paremmin.

Millään muulla ei ole väliä. Kukaan ei kysele curriculum vitaen perään, jos olet onnistunut vakuuttamaan itsesi muiden silmissä enkeliksi, joka hyvää hyvyyttään on valmis uhraamaan itsensä politiikan alttarilla. Keskusta otti takapakkia Antti Kaikkosen tapauksessa, mutta Kanerva kiri vielä taaemmas. Lopullinen silaus huolehdittiin yhyttämällä Keskon toimitusjohtaja lausumaan nuo legendaariset pääministeriä kritisoivat ”kokovartalo-”sanat. Tasa-arvo kieltää nimittäin naiset ja miehet. On olemassa vain olioita, kuten pääministeri Kiviniemi, jonka pukeutuminen violetin väriseen pinkeään nahkahameeseen vain todistaa oikeaksi. Epäilemättä hän asuvalinnoillaan haluaa tuoda julki miesten ja naisten välillä vallitsevan tasa-arvon. Uutisvuodossa tuotiin hyvin julki se paradoksaalinen tilanne, kuinka Kiviniemen ulkonäkö täytyy jättää rauhaan, mutta Pekkarisen tukkalaitteesta voidaan helposti vitsailla vielä toiset kolmekymmentävuotta.

Viime viikolla olemme siis oppineet, ettei pääministerin ulkoasuun saa puuttua. Hänen on annettava heilua julkisilla paikoilla vaikka alasti, kun normaalisti siinä asussa esiintyvät poimittaisiin parempaan talteen.

Aika ajoin päätään esiin nostava suomalainen tasa-arvo (tai feminismi, kuinka vain) onnistuu näyttämään yhä useammin vain naurettavalta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s